UUTISTAUSTA Kultarannan kuulumisia
Aina ei aurinko paista – ei edes Kultarannassa. Kahdesti aiemmin lämmin kesä on hellinyt presidentti Sauli Niinistön kesäasunnollaan järjestämiä keskusteluja. Nyt taivaan peittivät raskaat pilvet.
Keskustelujen avajaispäivää sävytti tieto, jonka mukaan Nato suunnittelee joukkojensa tuntuvaa lisäystä Baltiassa. Näin presidentti joutui kaksi tuntia ennen keskustelujen alkua pitämään tiedotustilaisuuden, jossa otti kantaa Naton suunnitelmiin. Hänen loistava avajaispuheensa jäi uutisoinnissa sivuosaan.
Puheen keskeinen viesti oli mukaelma presidentti Kekkosen kirjan otsikosta. ”Onko maallamme malttia vaurastua?” kysyi Kekkonen aikoinaan. ”Onko maallamme kanttia uudistua?” kysyi Niinistö nyt.
Kultarannan keskusteluissa ei koskaan aiemmin ole koettu skandaalia. Nyt sekin nähtiin. Ensi kertaa tilaisuuden puhujiksi oli kutsuttu ulkomaalaisia. Heitä oli kolme: yksi saksalainen, yksi venäläinen ja yksi amerikkalainen. He ovat kokeneita ja kansainvälisesti arvostettuja, mutta omassa maassaan kukin edustaa omalla tavallaan virallisesta linjasta poikkeavaa näkemystä.
Suurin mielenkiinto kohdistui Venäjän entiseen valtiovarainministeriin Aleksei Kudriniin, jolta odotettiin ammattimiehen analyyttistä puheenvuoroa Venäjän ja maailman talouden tilasta. Sellaista ei kuultu. Sen sijaan kuultiin amatöörin sekavia arvioita ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Ensin Kudrin sanoi sen, mitä varmasti vilpittömästi ajatteli: Jos vain Venäjälle annettaisiin takuut siitä, ettei sen etupiiriin kuuluvia maita koskaan oteta Naton jäseniksi, se olisi hänen arvionsa mukaan omiaan lieventämään kansainvälistä jännitystä ja helpottamaan Ukrainan kriisin ratkaisua.
Kun sitten presidentti Niinistö – kukaan muu ulkopoliittisen eliittimme edustaja ei ilmeisti uskaltanut – tarttui tähän kipakasti, Kudrin tajusi tehneensä virheen. Hän veti sanojaan takaisin, väitti esittäneensä vain henkilökohtaisia mielipiteitä ja selitteli asiaa tavalla, joka vain hämärsi sitä entisestään.
Mikä sitten oli osanottajien vastaus presidentin kysymykseen halusta ja kyvystä uudistua? Kun keskustelut oli käyty, vastaus oli yhtä auki kuin ennen kysymyksen esittämistä.
Pääministeri Juha Sipilälle oli rakennettu tuhannen taalan paikka vastata uutta hallitusta kohtaan esitettyyn kärkevään arvosteluun, vedota osanottajiin ja tv-kameroiden kautta suoraan Suomen kansaan. Näin ei tapahtunut.
Keskusteluissa käytettiin yksi todella uudistushenkinen puheenvuoro, jossa yksilöitiin tarvittavat uudistukset ja tehtiin selväksi, kuinka ison savotan edessä ollaan, jos hyvinvointivaltio halutaan pelastaa. Puheenvuoron käytti Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen. Siihen vastasivat vasemmiston ja SAK:n edustajat toistamalla ehdottoman ein kaikille esitetyille uudistuksille. Siihen se sitten jäi.
Kultarannan keskustelujen konkreettisin anti on aiemmin perustunut suljetuissa työryhmissä tapahtuneisiin fundeerauksiin ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Saavutuksista saisi helposti pitkän ja vaikuttavan luettelon.
Nyt tulokset jäänevät vaatimattomiksi. Venäjän tilaa ja tulevaisuutta pohtineen työryhmän työstä jäi käteen johtopäätös, jonka mukaan oikeusvaltion perustaa ei maassa ole olemassa, siksi ei ole eikä tule demokratiaakaan.
Kansalaisyhteiskuntaa voidaan kyllä tukea pitämällä yllä yhteyksiä, mutta esimerkiksi taloudellisen avun antaminen merkitsee vastaanottajalle kuoleman suudelmaa.
Tiedustelua ja turvallisuutta käsitelleessä työryhmässä ongelmaksi muodostui se, että uuden lainsäädännön valmistelu on yhdeltä osalta saatu loppuun. Nyt tarvitaan vain kiireesti päätöksiä tehtyjen ehdotusten toimeenpanosta.
Maalta, mereltä tai ilmasta ei Suomeen kohdistu suoranaista sotilaallista uhkaa. Sen sijaan monet informaatioympäristöstä Suomeen kohdistuvat uhat jäävät katveeseen, kun sosiaalisessa mediassa vaikuttavien rikollisten ja ulkovaltojen agenttien yksityisyyden suoja on meillä taattu perustuslaissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
