Lauri Ihalainen varoittaa EU-vastaisuuden noususta koronakriisin varjolla – "On Suomelle tuhoisaa, jos Eurooppa-politiikassa ruvetaan käpertymään kansallisesti sisäänpäin"

Lauri Ihalaisen mukaan Suomen viennin rakenne on yhä liian kapea-alainen ja haavoittuva. "Talous lepää edelleen isojen kivijalkojen, teknologiateollisuuden, metsäteollisuuden ja osin kemianteollisuuden, varassa. Kuva: Martti Kainulainen

Lauri Ihalainen valittiin SAK:n puheenjohtajaksi vuonna 1990 hankalassa tilanteessa, kun kansantalous syöksyi pikavauhtia lamaan. Koronaviruskriisiä ei voi suoraan rinnastaa 1990-luvun alun lamaan.

"Silloin Neuvostoliiton vienti romahti, pankkikriisi iski, yritysten oli hankala saada lainaa ja jopa valtio joutui kerjäämään maailmalta rahaa", Ihalainen sanoo MT:lle.

1990-luvun alussa Suomesta katosi erityisesti teollisia työpaikkoja, koronakriisi iski ensimmäisenä palveluihin.

Viennin pohja on laajentunut 1990-luvusta, mutta Ihalaisen mukaan Suomen elinkeinorakenne on yhä liian kapea-alainen ja haavoittuva.

"Suomen talous lepää edelleen isojen kivijalkojen, teknologiateollisuuden, metsäteollisuuden ja osin kemianteollisuuden, varassa. Onneksi nojaamme kasvavassa määrin palveluihin."

Ihalainen on huolissaan, että EU-vastaiset voimat vahvistuvat koronakriisin varjolla. Viennistä riippuvaiselle maalle on tärkeää, että eurooppalaiset logistiikkaketjut eivät mene tukkoon.

"Se on Suomelle tuhoisaa, jos Eurooppa-politiikassa ruvetaan käpertymään kansallisesti sisäänpäin ja rakentamaan suojamuureja talouden ympärille."

1990-luvun laman aikana työttömien määrä nousi pahimmillaan yli 400 000:een. Koronaviruskriisissä yritykset ovat tähän mennessä lähinnä lomauttaneet työntekijöitänsä.

Myös vuosien 2008–2009 finanssikriisistä selvittiin pääasiassa lomautuksilla.

"Työttömyyden musta varjo on heijastunut näihin päiviin asti syrjäytymisenä ja pitkäaikaistyöttömyytenä. Tämä oli 1990-luvun laman tärkein opetus. Meidän on kaikin keinoin huolehdittava siitä, että koronakriisi ei aiheuta suurtyöttömyyttä", Ihalainen vetoaa.

Ihalaisen oli tarkoitus puhua vappuna kotimaisemissaan Pihtiputaan työväentalolla. Kyseessä olisi ollut jo miehen 51. vappu puhujamatkalla, mutta koronavirus peruutti myös perinteiset poliittiset vapputapahtumat.

Hän haluaa lähettää vapputerveiset tavallisille palkansaajille. Nämä työn etulinjan sankarit työskentelevät esimerkiksi kaupassa, terveydenhuollossa, kuljetusketjussa ja elintarviketeollisuudessa.

"Koronakriisin myötä perusduunareiden arvostus on noussut ihmisten silmissä."

Ihalainen asuu nykyään vaimonsa Marja Puustisen kanssa kotiseudullaan Pihtiputaalla.

"Nostan hattua metsätalouden piirissä oleville ihmisille, jotka myyvät, kaatavat ja kuljettavat puuta muun muassa Äänekosken tehtaalle. Myös maanviljelijöiden merkitys on noussut tärkeäksi suomalaisen yhteiskunnan rakentajina."

Korona-arki on sujunut Ihalaisella rauhallisesti. 72-vuotiaana hän kuuluu koronaviruksen riskiryhmään, mutta Pihtiputaalla on tilaa liikkua luonnossa.

"Olen lukenut tavallista enemmän, liikkunut vähintään 10 000 askelta päivässä ja hoitanut vähäisiä työasioita."

Poikkeusoloissa Ihalainen kaipaa erityisesti Helsingissä asuvien aikuisten lasten tapaamista. Myös ystäviä ja kuntosalia on ikävä. Häntä koskettaa syvästi, miten taiteentekijät ovat laittaneet itsensä likoon koronakriisissä.

"Kulttuurialan ihmisiltä on mennyt leipä alta, mutta he ovat silti halunneet antaa lohtua, iloa ja elämyksiä muille. Meinaa tulla tippa silmään."

Lue myös: Lauri Ihalainen esittää huomenlahjaa hallitukselle – kyseessä olisi työmarkkinajärjestöjen yhteinen toimenpideohjelma koronakriisistä selviytymiseksi