Kotihoidontuki näkyypohjoismaiden tilastoissa
huidunperä
Politiikan ajankohtaiseksi kiistakysymykseksi on jälleen noussut lasten kotihoidontuki.
Muutamat nuoret oikeistovoimat ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja ovat ottaneet asian kritiikkinsä kohteeksi ja ehdottavat sen vähentämistä. Pääministerimmekin piti tukea osin ongelmallisena.
Kotihoidontuen kannattajat ja arvostajat ovat korottaneet äänensä näitä puheita vastaan.
Kritisoijat puolestaan katsovat, että pieniä lapsia ja kotia hoitava nainen saa näin helpolla yhteiskunnan tukea pelkkään kotioleiluunsa. Tukea on kritikoijien mielestä ratkaisevasti vähennettävä.
Huidunperällä toteamme, että arvostelijat eivät nähtävästi ole oivaltaneet tuen myönteistä merkitystä kansakunnan tulevaisuudesta huolehtiville lapsiperheille.
Syntyvyytemme oli 1960- ja 1970-luvuilla 77 000 lasta vuodessa, mutta väheni 2000-luvulla alle 60 000:n.
Mikäli kansakunta pyrkii säilyttämään väestömääränsä nykyisessä 5,4 miljoonassa, tulisi naista kohti syntyä meillä keskimäärin 2,1 lasta. Viime vuosina luku on jäänyt 1,7:ään.
Saavutus viime sotien raskaasti koettelemassa Suomessa oli, kun 1948 meillä ryhdyttiin jakamaan lapsi- ja perhelisiä kansakunnan auttamiseksi. Yhteiskunta ei ennen ollut huolehtinut lapsiperheiden taloudellisista ongelmista.
Lajissaan ensimmäinen toteutunut hanke oli yksikamarisemme ensimmäisiin kuuluneen Anna Ängeslevän aloite äitiyspakkauksen myöntämiseksi synnyttäjille vuonna 1908.
Köyhyys oli silloin suuri, ja syntyvälle kansalaiselle olisi siten turvattu elämänsä ensimmäiset vaateparret.
Aloite toteutui kuitenkin vasta kolmen vuosikymmenen kuluttua, 1938, jolloin äitiyspakkaus jaettiin vain vähävaraisille äideille.Vasta vuonna 1941 tuki tuli kaikkien synnyttävien osaksi valtiontalouden sen tällöin salliessa.
Uusi osoitus lapsiperheiden arvostamisesta oli, kun maassamme sotien jälkeen alettiin jakaa lapsi- ja perhelisiä. Syntyvyys nousi silloin vuosittain yli 90 000:n.
1960-luvulla meillä ryhdyttiin ehdottamaan pienten lasten perheille kotihoidontukea, jotta yhteiskunnan tukea saataisiin toteutetuksi paitsi päivähoitolaitoksissa hoidettavien myös kotihoidossa olevien lasten perheille.
Ansiotyössä oleva äiti sai paitsi palkan ja eläketurvan myös lapsille hoidon päiväkodeissa. Kotiäidin ja tämän perheen taloudellinen asema taas oli hankala, kunnes laki kotihoidontuesta säädettiin.
Tukea alle kolmevuotiaille puolustivat tällöin varsinkin lapsipsykologimme. He totesivat lasten siinä vaiheessa tarvitsevan lähinnä yhden ja saman henkilön, lähinnä perheyhteisön, hoivaa suotuisasti kehittyäkseen.
Kolmivuotiaina lapset olivat jo sosiaalistuneita ja valmiita päivähoitoryhmiin.
Perheiden valinnanvapauden ja tasa-arvon nimessä haluttiin siis taloudellisesti tukea myös kotona hoidettavia lapsia ja äitiä, joka siinä vaiheessa luopui ansiotyöstä ja palkasta perheen hyväksi.
Olisi luullut, että laki kotihoidontuesta olisi syntynyt vaikeuksitta, mutta niin ei käynyt.
Syntyi pitkä kiista SDP:n ja keskustan välille, kun jälkimmäinen perheiden valinnanvapauden nimessä ajoi kotihoidontukea vaihtoehdoksi lasten laitoshoidon rinnalle ja SDP sitä vastusti.
Erikoista oli, että akateemisten naisten yhdistyksissäkin vastustettiin kotihoidontukea, kun sen katsottiin nimenomaan estävän naisten etenemistä työuralla.
Vasta vuoden 1986 lopulla kotihoidontuki tuli hyväksytyksi, kun samalla eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan kolmivuotiaat saivat ”subjektiivisen oikeuden” päästä päivälaitoshoitoon vanhempien niin halutessa.
Lasten kotihoidontuen toteuttaminen kesti täydet kolme vuosikymmentä, kuten aikanaan ensimmäisiin kansanedustajiin kuuluneen Anna Ängeslevän ehdottama äitiyspakkauksen jaon toteuttaminen.
Korkeimmillaan lasten kotihoidontuki oli 1990-luvulla, kunnes sitä talouslaman aikana leikattiin viidenneksellä. Kuopuksen lisäksi nyt tuetaan samalla perheen muita alle kouluikäisiä lapsia.
Kotihoidontukemme näkyy Pohjoismaiden tilastoissa: meillä alle kaksivuotiaitten ikäluokasta kunnallisessa päivähoitolassa 40 prosenttia, Norjassa vastaava luku on 61, Ruotsissa 70 ja Tanskassa 89 prosenttia.
Pohjoismaiden väestöennusteet ovat kiintoisat: vuoteen 2035 mennessä arvioidaan Tanskan väkiluvun kasvavan 8, Suomen 10 ja Ruotsin 11 prosenttia. Huipun saavuttavat Islanti 21 ja Norja 27 prosentilla!
Väestön kasvua on hoidettava. Suomella ja Ruotsilla on tilastojen mukaan tätä nykyä Pohjoismaiden vanhin väestö.
Kansalaisten keskuudessa toivotaan, että lasten kotihoidontuki säilyy riittävän suuruisena. Se tukee ja hyödyttää uusien kansalaistemme tärkeitä ensi aikoja helpottaessaan nuorten perheitten taloutta. Tuen suuruudella on merkitystä tulevaisuuden väkilukuihimme, Huidunperällä todetaan.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
