Pitääkö polkupyörä ostaa omalla rahalla?
Suurimman hyödyn lakkautuslistalle otetusta työsuhdepyöräedusta ovat saaneet hyvätuloiset.
Suomen Trikoon Tampereen tehtaan työntekijöiden polkupyörien rivistöä 1950-luvun alussa, jolloin hankintatuesta saattoi vain haaveilla. Kovin harvoilla oli varaa moottoripyöriin, joita seinustalla näkyy sentään muutama.5.5.202521:30
Tavaksi juurtuneen edun tai oikeuden vieminen harmittaa ihmistä ikään tai asemaan katsomatta. Siitä antoi muistutuksen hallituksen budjettiriihen linjaus lopettaa viiden vuoden ajan työsuhdepyörän ostajille tarjottu veroetu ensi vuoden alusta.
Päätöksen raakileesta syntyi melkoinen hälinä, vaikka lakimuutoksen yksityiskohtia ei vielä avattu. Keskustelu karkasi sosiaalisessa mediassa laukalle, jossa povattiin polkupyöräkauppojen konkurssiaaltoa ja työmatkapyöräilylle loppua.
Äänensä saivat kuuluville ne monilla mittareilla hyväosaiset satatuhatta suomalaista, jonka etuun oltiin kajoamassa. Perinteisesti vähäosaisiksi tai haavoittuviksi miellettyjä ryhmiä, kuten työttömiä, lapsia tai eläkeläisiä leikkauksen alle joutunut pyöräetu ei koskaan edes koskenut.
Varmasti on heitäkin, jotka mielessään kysyivät, miksi valtion pitää tukea kaupunkien hyväosaisia ihmisiä hankkimaan luksuspyöriä, joiden hinta on noin puolet suomalaisen keskivertoauton arvosta. Epäilevistä varmasti moni oli hiljaa, koska liikkumisen edistäminen on yleisesti hyvä asia yhteiskunnassa.
Työterveyslaitoksen vuoden alussa julkaisema tutkimus kertoo työmatkapyöräilyn vähentäneen sairauspoissaoloja. Tutkimuksesta ei oikein ilmennyt, olisiko tulos kansanterveyden näkökulmasta vielä parempi, jos liikkuminen tapahtuisi sähkön sijasta kokonaan lihasvoimalla?.
Sellainenhan eli arkipäivää arviolta kymmenille tuhansille suomalaisille pitkälle 1980-luvulle saakka. Kuten Salmen Matille, joka vuosikymmeniä pyöräili kesät talvet vajaan kymmenen kilometrin matkan kotoaan Vihtavuoren ruutitehtaalle. Eikä hän ollut ainoa. Polkupyörien rivistöt tehtaiden pihoilta otetuissa valokuvissa kertovat, miten työssäkäynti pyörällä oli vähävaraisille mahdollista ilman valtion tukea tai tuhansien eurojen hintaisia sähköpyöriä. Ne, joilla oli varaa, ostivat mopon, moottoripyörän tai auton omalla rahallaan, eivät huudelleet etujen perään.
Ajat olivat toiset, mutta niin olivat ihmisetkin. Kun Helsingin Sanomat kysyi lukijoidensa mielipidettä työsuhdepyörien veroedun poistamiseen, valtaosa vastaajista ilmoitti vastustavansa sitä. Edun poistamisen vaikutus on laskelmien mukaan hyväpalkkaiselle palkansaajalle muutama kymppi kuukaudessa.
Työssäkäyville on keksittävissä kirjava joukko veroetuja, joiden käyttöönottoa voisi perustella kuten polkupyöräetua. Tämän tien päässä siintää yhteiskunta, jossa hyväosaisille kustannetaan yhteisistä varoista harrastetavaroita, joiden hankkimiseen heillä olisi itselläänkin varaa.
Osuvasti tilanteen vinouden puki sanoiksi entinen lääkäriliiton puheenjohtaja Heikki Pälve. Hänen mukaan edussa on kyse siitä, että valtio ensin ottaa keskiluokalta palkkarahaa ja sitten suurella viisaudellaan palauttaa sitä joillekin keskiluokan edustajille pidättäen osan itsellään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
