Älä jätä itsenäistyvää nuorta yksin
Onnittelut lukion ja ammattikoulujen valmistuneille! Suuri urakka on ohi. Kulman takana siintävät uudet haasteet ja elämä, jossa moni pääsee ensi kertaa itsenäistymisen ja vapaiden valintojen makuun.
Omasta ylioppilasjuhlastani on aikaa 17 vuotta. Hain oikeustieteelliseen, en päässyt, metsätieteisiin pääsin. Pääaineeni metsävaratieteet ei missään nimessä ollut unelma-alani, mutta ehkä olisi voinut ollakin jos olisin tiennyt opinnoista enemmän.
Lukiolaisen ajatukset urapoluista ovat usein kapeat. Kun mietin ammattimahdollisuuksia, vaihtoehtoina olivat lähinnä opettaja, poliisi, lakimies, lääkäri ja muut arkipäivän tutut roolit. Työpaikkailmoituksissa vilisevät "Full stack developer" tai "ESG Performance management analyst" ovat titteleinä minulle melko vieraita yhä, mutta lukiolaisena olin niistä tuskin edes kuullut.
Olen rajoitteineni tuskin yksin. Ikävä kyllä, olen kuullut oppilaitosten opintojen ohjauksesta lähinnä huonoa. Erilaiset uratestit eivät riitä antamaan vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin ja pahimmassa tapauksessa ne vievät nuorta väärään suuntaan.
Statuskeskeisessä keskustelussa puhutaan paljon siitä, mitä kukin tekee. Mielestäni kannattaisi keskittyä enemmän siihen, miten ja miksi asioita tehdään.
Muistan ammatinvalintaa ohjaavien persoonallisuuskysymysten hämmentävyyden. Tiesin olevani määrätietoinen ja organisointikykyinen, jopa esimiestehtäviin orientoitunut. Tämä rooli oli tullut tutuksi maatilan hommissa nuorempien sisaruksien kanssa, kiitos vaan heille ja anteeksi.
Personaallisuustesteissä koin itseni kuitenkin epävarmaksi.
Kun ammattiroolista kysytään opiskelijalta, jonka asiantuntemus omalla alallaan on vielä niukkaa, on mielestäni huolestuttavaa, jos hän kertoo olevansa valmis johtotehtäviin. Ihmisten käyttäytyminen vaihtelee eri ympäristöissä ja hyvät työyhteisöt tekevät ja tukevat hyviä asiantuntijoita, joiksi nuorten annetaan kasvaa rauhassa.
Kipuilu eri vaihtoehtojen kanssa on jopa myönteistä ja hyödyllistä. Tärkeiden valintojen punnitseminen on mielestäni merkki viisaudesta. Vaikka oma ala olisi kerran valittu, valintoja voi aina tehdä uudelleen.
Yleiseksi ohjenuoraksi nuorille antaisin ajatuksen, että tärkeintä on tehdä jotain. Ei kannata ajatella, että epämieluisaksi koettu työ määrittelisi omaa identiteettiä tai roolia.
Statuskeskeisessä keskustelussa puhutaan paljon siitä, mitä kukin tekee. Mielestäni kannattaisi keskittyä enemmän siihen, miten ja miksi asioita tehdään.
Jokainen nuorelle tärkeä aikuinen voi kannustaa ja auttaa. Kaikkiin nuoren ammatillisiin aloitteisiin ja suuntiin kannattaa suhtautua myönteisesti, sillä kauheinta on juuttua ajovaloihin kuin jähmettynyt jänis. Kun asiasta etsitään yhdessä tietoa, siitä voidaan samalla keskustella ja yhdessä arvioida, onko suunta oikea tai löytyykö sen avulla uusia suuntia.
Jos vanhemman ja lapsen suhteet ovat jännitteiset, rekrytoi sisarus, serkku, perheystävä, täti tai setä apuun.
Vaikka itse opinnot nuorten on hoidettava itse, voi oppilaitosten byrokratian selättäminen ja esimerkiksi opintojen suunnittelu yhdessä olla tarpeellinen apu. Varatkaa aikaa, herkkuja ja kivaa taustamusiikkiä ja sukeltakaa oppilaitoksien intra-webbiin ja Kelan lomakeviidakkoon yhdessä.
Osaston luetuimmat
- Ruotsissa valtava sortuma moottoritiellä – sortunut alue jopa 500 metrin laajuinen
- Purran mukaan sairaana ei tarvitse tulla töihin jatkossakaan – Teollisuusliitto: Kannattaako sellaista lainsäädäntöä tehdä, jolla ei ole mitään merkitystä käytäntöön?
- Ukraina: Sevastopoliin iskettiin ohjuksin, kun meneillään oli Venäjän laivaston johdon kokous – iskussa sai surmansa korkea-arvoisia venäläisiä laivastokomentajia
- Mökkikauppa hiljeni, mutta kaikkia alueita kehitys ei koske — ”Ostajia olisi, mutta mökkejä ei ole tarjolla”
- Miksi ikkunaan pöllähti yhtäkkiä parvi kärpäsiä? Kyseessä voi olkikärpänen etsimässä kotia
- Venäjän ulkoministeri Lavrov: Länsi on aseapunsa kautta suorassa sodassa Venäjän kanssa
- Venäjän asettamat vientirajoitukset pahentavat maailman dieselpulaa
