Vanha kunnantalo täyttyi taiteella
PIRKKO ISO-MARKKU Juha Kärkkäinen Entisen kunnantalon taka-pihalla oli Perniön toimintakeskuksen väen ympäristö-teos Perniön emännät. Kuva: Viestilehtien arkistoSalon taiteilijaseurassa mietittiin, miten kaikki pääsisivät mukaan seuran viettäessä 45-vuotisjuhliaan.
”Päätimme toukokuun alussa näyttelytoimikunnassa, että nyt teemme jotakin iloista. Meillä oli keväällä tosi tiukka, tuomaroitu näyttely Salon Veturitallissa. Päätimme, että nyt pitää kaikkien päästä ja kutsua vielä kaveritkin mukaan”, kertoo näyttelysihteeri, kuvataiteilija Tiina Hölli.
Siitä tuli hänen mukaansa iloinen lähtökohta.
”Kaikki tiesivät, ettei voi tulla hylätyksi. Fiskarsissa työskentelevä Katja Öhrnberg keksi tämän idean taiteilijaparin kutsumisesta ja valokuvataiteilija Andréa Vannucchin idea on, että järjestämme näyttelyn Perniön vanhassa kunnantalossa. Sattumalta samaan yhteyteen osui Euroopan rakennusperintöpäivän tyhjän talon teema ja elävöittäminen”, Hölli mainitsee.
Rakennusperintöpäivä oli onnekas sattuma, ja taiteilijat saivat tuekseen päivän yhteistä valtakunnallista materiaalia.
Seuralaiset-näyttely saatiin aikaan neljässä kuukaudessa. Mukana oli 70 taiteilijaa. Juhlanäyttelyä ripustettiin viikko lukittujen ovien takana. ”Ja huhut pyöri”, Hölli nauraa.
”Tässä on ollut mukana hurjasti myös muuta porukkaa. Perniön toimintakeskuksen kehitysvammaiset saivat oivallisen tilaisuuden tehdä mielekästä työtä, täällä on ollut mummotyövoimaa ja on värvätty sauvakävelijöitä kadulta talkoisiin”, Hölli listaa.
Seuralaiset-näyttely avattiin Andréa Vannucchin ja elokuvaohjaaja Tarja Lapilan järjestämän, vanhaa kunnantaloa ja jokivartta esille nostaneen Pimeän Peitto -tapahtuman yhteydessä.
Näyttely tavoitti lähes 1 800 kävijää. Muun muassa läheisen lukion ja yläasteen oppilaat kävivät luokittain siihen tutustumassa. Erityisesti neulanreikäkamerat tekivät heihin suuren vaikutuksen, ja luokissa on myöhemmin rakenneltu näitä kameroita.
Hölli toteaa näyttelyn jälkeen, että lapset ja nuoret ovat tärkeintä kävijäkuntaa, koska heidän kauttaan näyttelyn hyvät vaikutukset ulottuvat vuosienkin päähän.
Nuoret kävijät myös saivat taiteesta uutta tietoa ja kynnys taiteen katsomiseen madaltui: ”Näyttelyn kautta innostuin ehkä kiertämään muitakin näyttelyitä ympäri Suomea ja tutkimaan Suomen taiteen eri osa-alueita ja vaiheita”, summasi yksi 15–16-vuotias kävijä kouluesseessään näyttelystä saamiaan vaikutteita.
Tiina Hölli on seurannut vierestä eli 300 metriä Salon rajan toiselta puolelta, Tenholasta, nykyisestä Raaseporista, kuinka taannoinen 10 kunnan kuntaliitos on vaikuttanut ihmisten mielialoihin.
”Kaikki olivat kauhuissaan silloin, kun 10 kuntaa yhdistyi. Aika oli silloin jotenkin masentavaa ja ahdistavaa”, Hölli miettii.
Sittemmin Perniön kylän keskustan palvelut ovat hiljentyneet.
”Vuoron perään kaikki lähti täältä keskustasta. Ulkopuolisena näin, miten se vaikutti ihmisiin. Kun muutimme tänne kymmenen vuotta sitten, täällä oli tosi ihana perniöläinen tunnelma ja vähitellen se on hiipunut. He eivät ehkä itse näe sitä, mutta minä ulkopuolisena näen”, Hölli pohtii.
Mutta hiljenemisestä huolimatta Perniössä on edelleen paljon.
”Täällä on vilkasta kulttuurielämää, ja halusimme näyttää, että myös Salon kaupunkikeskustan ulkopuolella tapahtuu”, Hölli sanoo.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
