Painorajoitukset uhkaavat yhteyksiä
Jari Spets (vas.) ja Tuomo Törrönen tutkivat huolestuneina Oilinginojan siltaa. Korjaus on tehtävä lähiaikoina. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoUTAJÄRVI (MT)
Lokakuun alussa Naamantien varteen ilmestynyt 35 tonnin painorajoitusmerkki veti ilmeet vakaviksi Utajärven Naamankylällä. Aluksi sitä tulkittiin niin, että rajoitus pysäyttäisi raskaimman liikenteen kokonaan.
Lähempi tarkastelu salli kuitenkin pienen helpotuksen huokauksen. Kyseessä oli ajoneuvon suurin sallittu paino. Silloin yhdistelmä voi painaa 70:kin tonnia.
35 tonnin yhdistelmärajoitus ei riittäisi tukkirekalle eikä turvekuljetuksille. Rajoitus vaikeuttaisi myös maitotilojen kuljetuksia.
Maitotilallinen Tarmo Väänänen sanoo, että tilattu rehusiilo olisi ollut virheinvestointi.
Tarkoitus on ostaa rehut aina täysinä rekkakuormina, ja uusi siilo tekee sen mahdolliseksi. 35 tonnin rajoitus pakottaisi palaamaan vanhoihin määriin.
”Pari tuhatta euroa sellainen rajoitus meille maksaisi maitotilan kustannuksina. Toiset parituhatta kärsisimme varmasti puukaupassa”, Väänänen sanoo.
Tuntuvia menetyksiä ennakoi myös tiehoitokunnan puheenjohtaja Jari Spets.
”Jos puuta yleensä saisi kaupaksi, niin ainakin leimikon hinnasta vähennettäisiin ylimääräiset kuljetuskustannukset”, hän toteaa.
Nykyinen rajoitus johtuu Oilinginojan sillasta. Se kestää vielä puukuljetukset, mutta ei raskaimpia sallittuja, 76 tonnin yhdistelmiä. Korjauksella alkaa olla kiire.
Samaa kiirettä olisi pidettävä koko tiestön kunnostamisessa. Valtion tiestö ei tällä menolla vedä kauan kaikkia puukuljetuksia.
”Meilläkin metsäautotiet ja yksityistiet on saatu erinomaiseen kuntoon. Valtion tie voi muodostua pullonkaulaksi”, Utajärven metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Tuomo Törrö pohtii.
Naamankylään Utajärveltä johtavaa tietä on paranneltu murskeella, ja ainakin päällisin puolin se on kunnossa. 70-luvun alussa rakennettu puurakenteinen silta pitäisi uusia seuraavaksi.
”Rahasta on tiukkaa, mutta tässä säästäminen iskee kipeästi moniin elinkeinoihin”, Törrö pohtii.
Törrö sanoo, että puu on lähdössä hyvin liikkeelle, kun metsäautotiet on saatu kuntoon. Naamankylältä saadaan 5–10 prosenttia Utajärvellä hakattavasta puusta. Se tarkoittaa 4000–5000 kuutiota eli satakunta rekkaa.
Kuljetuksia voitaisiin keskittää talvisaikaan ja käyttää kiertoteitä. Silloin mentäisiin kuitenkin yksityisteille, ja niiden käytöstä perittäisiin tonnimaksu. Matkaakin tulisi roimasti lisää, 40–50 kilometriä.
Väisäsen perheen Aholan Maito Oy:n luomumaito haetaan perävaunuyhdistelmällä, ja kalkin ja rehujen kuljetuksissa käytetään vielä raskaampia kuormia.
Aholan Maito Oy rakentaa parhaillaan uutta, kahden robotin navettaa, jonne tulee liki puolitoista sataa lehmäpaikkaa.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
