Pakko viihtyä

Vempainten vallankumous on temmannut onnellisen ihmisen mukaansa. Kymmenen vuotta sitten tavallisella perheellä oli yksi yhteinen tietokone. Se painoi monta kiloa ja nökötti rumana möhkäleenä olohuoneen nurkassa. Sen käyttöön sovittiin vuorot, ja simppelien pelien pelaamiseen annettiin tarkkaan rajattu aika.

Sitten pöytätietokone pieneni näppäräksi läppäriksi, jotta matkallakin olisi mukavaa. Sen sijaan pieniksi kutistuneet kännykät suurenivat älykkyyden ja näytön kasvaessa, jotta viihtyminen olisi näyttävämpää. Lisäksi tarvitaan vielä tablettitietokoneitakin, jotka ovat yhdistelmä vähän kaikesta. Myöskään pelikonsoleita oheishärpäkkeineen ei sovi unohtaa.

Kaikki edellä mainitut on keksitty varmistamaan, ettei ihmisellä olisi sekuntiakaan tylsää.

Nykyään monessa perheessä on jokaisella perheenjäsenellä omat laitteensa. Pistorasiat käyvät kuumina, kun parikymmentä vekotinta vaatii virtaa elääkseen. Vauvoillekin on tarjolla omia lelukännyköitä ja -tietokoneita – karkkivärein kuorrutettuna. Voi sitä hilpeää piipitystä ja valojen välkettä! Saa taaperokin turvallisesti aloittaa taipaleensa kunnolliseksi tietoyhteiskunnan jäseneksi.

Enää ei perheen tarvitse kokoontua yhteen katsomaan tiettyä ohjelmaa telkkarista tiettynä aikana viikosta. Kaikki voivat kätevästi katsoa ohjelmat netistä – juuri silloin kun se itselle sopii. Keskittymisen ei tarvitse herpaantua television takia hyvän verkkopelin ollessa kesken.

Työasiat eivät enää jää toimistoon, vaan niitä voi näppärästi hoitaa kotosallakin lasten pyöriessä jaloissa ja halutessa oman osansa huomiosta. Villejä nettivideoita telkkarista katsellessa voi toisella silmällä seurata muita nettivideoita läppärillä tai tabletilla. Hiljaa, muksut, nyt ei ehdi kuuntelemaan koulupäivän tapahtumia!

Samalla se tehokkaampi pöytämylly jauhaa polygoneja renderöidessään raskaamman luokan grafiikkaa uusimpaan sotapeliin. Päivän liikunta-annoskin tulee hoidettua sisätiloissa erillisen pelikonsolin kapulalla viuhtoessa.

Taskussa käyttäjäänsä älykkäämpi puhelin-tietokone-yhdistelmä vaatii huomiota: yksi kahdesta tuhannesta tosiystävästä naamakirjassa päivitti juuri seinälleen maailman hauskimman juustovoileipiin liittyvän vitsin. Tykkäyksiä satelee, joten pakko on pistää paremmaksi etsimällä netin vitsisivustoilta jokin vielä parempi sutkaus.

Tunnin päästä tykkäyksiä on kertynyt jo toistakymmentä. Tässähän tuntee itsensä suosituksi!

Illanistujaisissa joka toisen vieraan taskussa tai käsilaukussa piippaa tai vähintään värisee. Tai pitää käydä nopeasti netissä katsomassa yksi välttämätön juttu. Viis siitä, että ympärillä on useita muita ihmisiä, jotka kenties haluaisivat keskustella kasvotusten.

Junassa ja bussissa tabletit ja älykit ovat korvanneet sukankutimen, kirjan ja vieruskaverille juttelun.

Lehtiä sentään vielä luetaan, eikä ihme. Lehteä parempaa käyttöliittymää ei nimittäin ole keksitty. Linkit eli sivuviittaukset toimivat aina, kuvien latautumista ei tarvitse odotella eikä turhautua, koska sivut eivät kaadu liiallisten käyttäjämäärien tai hakkeroinnin takia. Toki sivuille hulahtanut kahvikupillinen harmittaa, mutta ei aiheuta oikosulkua.

Jatkuvalla viihtymisellä on varjopuolensa. Aivot tarvitsevat huilia pysyäkseen kuosissa. Jos viime töikseen ennen nukkumaanmenoa lataa aivonsa täyteen elektronisia ärsykkeitä, ei nukkumisesta tule todellista lepoa.

Aivoja ei ladata USB-kaapelilla vaan nukkumalla syvää, rauhallista unta. Valveilla ollessa muun muassa käsityöt ovat mitä parasta aivojen huoltoaikaa, kuten myös liikunta. Välillä voi jopa uskaltaa istua ihan tekemättä mitään ja vain tuijottaa ulos ikkunasta. Ehkä vanhanaikaista, mutta kovin hyödyllistä. Eikö retroilu ole muutenkin muodissa?

Sitäpaitsi sukan kutomisesta, lenkkeilystä tai halkojen hakkaamisesta jää sentään jokin kouraantuntuva todiste siitä, mihin aika kului.

Kännykällä netissä surffatessa löytyi se hauska kissavideo... ööö... mitäs siinä nyt olikaan... ja mistäs se nyt löytyikään. Odotas hetkinen, tämä latautuu ihan justiinsa!

Avaa artikkelin PDF