Kukkien tie on filosofiaa ja kauneutta
Mestariopettaja Koka Fukushima loi ikebana-asetelman oppilaansa Liisa Nurmisen 20-vuotisen opettajanuran kunniaksi. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoPalmunlehtiä, sulkia, mustikanvarpuja, metallihenkareita, liljoja ja värjättyä pajua. Japanilainen kukka-asetelma syntyy monista raaka-aineista. Yksi on kuin huuhtoutunut merestä rantahiekalle, toisessa tuuli on pyörittänyt kasveista lyhteen. Kolmannesta kurottelee yksinäinen, herkkä heinä.
Asetelmien muoto ei ole sattumaa. Ikebana, ikivanha kukkienasettelutaide, on täynnä perinteitä ja sääntöjä.
”Länsimaissa kukka-asetelmiin laitetaan mahdollisimman paljon. Ikebanassa tärkeää on tyhjän tilan jättäminen asetelmaan”, kertoo ikebanaopettaja Liisa Nurminen.
Tärkeää on myös filosofinen elementti: asetelmassa ihmisyys kohtaa luonnon. Molemmat ovat tilapäisiä, osa samaa kiertokulkua.
Ikebana oli aikoinaan sallittu vain miehille: buddhalaismunkeille, samuraille ja ylimystölle. 1800-luvun loppupuolella asettelun opiskelu sallittiin virallisesti myös naisille.
Siirryttäessä seuraavalle vuosisadalle uudet koulukunnat alkoivat uudistaa perinnettä. Merkittävimmäksi moderniksi koulukunnaksi on nostettu Sogetsu, jota myös Nurminen edustaa.
”Sogetsun periaatteena on, että ikebanaa voi tehdä kuka tahansa, missä tahansa ja mistä tahansa.”
Periaate ravistelee käsitystä ikebanasta tiukasti säänneltynä taiteenlajina.
”Enää asetelmia ei laiteta alkoviin vain edestä päin katseltaviksi. Sogetsu-ikebana muistuttaa muita taidemuotoja kuten kuvanveistoa. Asetelmista on tullut tilataidetta, installaatioita”, Nurminen kertoo.
Ei Sogetsukaan säännöistä vapauta. Opinnot aloitetaan perusasetelmista, joissa mitat ja kulmat on tarkkaan määritelty.
Oksien mitat päätetään muun muassa kukkien värin ja maljakon koon perusteella. Toinen linja on ensimmäistä neljänneksen lyhyempi ja kolmas taas neljänneksen tai puolet edellistä lyhyempi. Linjojen kulmat ovat 15, 45 ja 75 astetta.
Oppilaan omalle luovuudelle syntyy tilaa sitä mukaa kuin hän sisäistää ikebanan tavoitteita sekä asettelussa että ajattelussa.
”Mestareidenkin asetelmista on aina löydettävissä kolme elementtiä: väri, linja ja massa. Linja voidaan luoda tietyssä kulmassa kurottelevilla oksilla, massa rehevillä lehdillä ja väri vaikka maljakolla, joka nostetaan esiin vastaväreissä hehkuvilla kukilla”, sanoo ikebanaa kohta 15 vuotta harrastanut Aino Ruutu.
Nurminen juhli vuoden lopulla 20-vuotista opettajanuraansa. Opettajaopinnot hän suoritti lentoemännän työnsä ohessa Tokion ja Osakan Sogetsu-kouluissa Mestariopettaja Koka Fukushiman johdolla.
Japanissa opinnot voi suorittaa neljässä vuodessa. Kaukomailta käsin valmistuminen vei kymmenen vuotta.
Nyt Nurminen vetää omaa ryhmäänsä.
”Suomessa joutuu pinnistelemään saadakseen materiaaleja. Monet kasvattavat itse huonekasveja raaka-aineeksi, mutta kotoisiakin kasveja voi käyttää. Mänty ja paju ovat hyviä.”
”Oppilaista tulee luovempia, kun materiaaleja on vaikea saada.”
Fukushima kutsuu oppilaitaan lapsiksi. Se onkin kuvaavaa, sillä opettajan tehtävä on herättää oppilaan luovuus niin, että syntyy rohkeus erottua.
Nurmiselle ikebana oli ensin vain tutustumiskäynti Japanin kulttuuriin. Fukushiman tapaaminen kuitenkin ohjasi seuraamaan kadoa, kukkien tietä, taiteessa ja elämässä.
”Kun oppilas on valmis, niin opettaja löytyy.”
LAURA IHALAINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
