Päätoimittajan kommentti Maakuntien vastaisku pohjustaa porvarihallitusta

Vaalitulos on selkeä

maakuntien ja maaseudun voitto. Monessa piirissä maaseutuehdokas oli ääniharava.

Keskusta voitti selkeästi eduskuntavaalit, mutta mielipidemittausten ennakoima jättivoitto jäi haaveeksi. Vauhti hiipui loppusuoralla.

Puheenjohtaja Juha Sipilä sai kuitenkin kiistattoman mandaatin pääministeriksi.

Voi olla parempikin koota hallitusta kohtuu- kuin murskavoiton jälkeen. Muita ei ole nöyryytetty eikä oma väki ylpisty liikaa.

Kokoomus, perussuomalaiset ja SDP pystyivät loppukampanjassa viemään keskustan ääniä taistelussa kakkospaikasta. Keskusta varmisteli ja sen kone hieman hyytyi.

Lisäksi keskustalla petti vanha tuttu: pääkaupunkiseutu. On vaatimaton suoritus, kun hallituksen kompastelun jälkeen hyvällä ehdokaslistalla saa Helsingissä vain yhden paikan.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten tulos merkitsee, että porvarihallitus on todennäköinen mutta ei varma. Hallituksen pääpuolueita olisivat keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus.

Myös RKP on todennäköinen hallituspuolue. Sitä tarvitaan pohjoismaisen puolustusyhteistyön takuumieheksi. Se vaatii ruotsinkielen taitoa ja suhteita, joista molemmista on paljon pulaa muissa porvaripuolueissa.

Lopullisesti hallituspohja selviää neuvotteluissa. Sipilä arvioi, kenen kanssa raskaita päätöksiä syntyy ja linja pitää. Olennaista on luottamus, jota hän testaa neuvotteluiden aikana.

Sipilä on korostanut hallituksen kollegiaalista luonnetta. Siinä noin tusina ministeriä toimii yhdessä joukkueena eikä normaalitapaan ministeriönsä edustajina. Vaikeita päätöksiä tehdään yhdessä, ja kannetaan niistä yhdessä vastuuta.

Tällainen työtapa edellyttää koko hallituksen vahvaa sisäistä luottamusta. Se ei onnistu, jos ei ole jaettu tilannekuva, toimiva yhteispeli, hyvää tahtoa, vahva keskinäinen arvostus ja lojaliteetti, yhteinen määränpää, kyky kuunnella sekä puhua suoraan – ja sen hyväksyminen, että virheitä tulee, mutta niitä korjataan.

SDP, vihreät ja vasemmistoliitto jäävät todennäköisesti oppositioon.

Sosiaalidemokraatteja ajaa oppositioon historiallisen huono vaalitulos ja puolueen vasemman laidan vahvistuminen. SDP:n vasen laita tuskin haluaa porvareiden pönkäksi edistämään yritysten asiaa.

Lisäksi varsinkin SDP:n Antti Rinne profiloitui nykyhallituksessa enemmän riidankylvössä kuin yhteistyössä.

Oppositiokausi ja sen mahdollistama syvä itsekritiikki voi tehdä hyvää SDP:lle, ja auttaa sen välttämätöntä uudistumista, jotta puolue voi palata vaalivoiton kautta pääministeripuolueeksi. Se voi vaatia myös uutta johtoa.

Vasemmistoliittoa ja vihreitä taas ei tuloksesta huolimatta juuri haluta mukaan viime hallituksen kokemusten vuoksi.

Vaalitulos on selkeä maakuntien ja maaseudun voitto. Monessa piirissä maaseutuehdokas oli ääniharava.

Lisäksi maalaisliiton perilliset – keskusta ja perussuomalaiset – saivat lähes 40 prosenttia äänistä.

Kummallakin on alkiolainen juuri. Perussuomalaisten edeltäjä SMP erkani 1959 maalaisliitosta, keskustan edeltäjästä, kun Veikko Vennamo lähti riitojen vuoksi. Perussuomalaisissa elää yhä vahva SMP-suuntaus, mutta elää muutakin. Maahanmuuttokriittisyys on vastoin SMP:n evakkoperintöä.

Vaalitulos tarkoittaa, että edellisen hallituksen pääkaupunkiseutua painottava Pisara-politiikka on ohi. Seuraava hallitus ei suosi edeltäjänsä lailla Helsingin seutua, vaan pyrkii määrätietoisesti kehittämään koko maata ja myös maaseutua.

Seuraavan vaalikauden suuri sana on biotalous, johon tuleva pääministeri uskoo vahvasti. Kasvua rakennetaan lujasti biotalouden varaan. Myös yrittäjyys ja sen vahvistaminen nousevat vahvasti esille.

Sipilä sai huomenlahjaksi merkittävän biotalouspäätöksen, kun Metsäliitto eilen tiistaina ilmoitti Äänekosken jätti-investoinnista. Sen päälle koko hallitus voi rakentaa.

Avaa artikkelin PDF