Maasta elävä taiteilija näkee ja maistaa luonnon aarteet
ALAJÄRVI
Taiteilija Tuula Ylivinkan veistämä Näkijän pallo on tullut tunnetuksi alun perin taidepalkintona. Kokonainen maailma mahtuu kämmenelle, mutta kyse ei silti ole ennustajan pallosta.
”Näkijän pallo on kuin maapallo. Vaikka voimme toimia vain tässä hetkessä, historia on aina näkyvissä ja tavallaan tulevaisuuskin jo olemassa, sillä teemme sitä tämän päivän päätöksillä”, alajärveläinen kuvataiteilija selittää.
Näkijän palloja on syntynyt parissakymmenessä vuodessa jo yli 70 kappaletta. Ylivinkka pyrkii tekemään jokaisesta saajansa näköisen.
”Ne ihmiset, jotka palkitaan tällä työstään, osaavat ammentaa menneestä oleellisen opin, toimia nykyhetkessä ja visioida tulevaa.”
Kankaanpään kuvataidekoulusta graafikoksi valmistunut Ylivinkka päätyi veistosten, ympäristötaiteen ja tilateosten pariin, koska kaipasi konkreettista muotoa.
Puutöille omistautuneen opettajan tyttärelle puu on tärkeä materiaali, mutta yhtä hyvin hänen käsissään taipuu myös rautalanka mehiläispesiksi tai pitsi naisellisiksi unelmiksi. Multimediakaan ei ole vierasta.
Ylivinkka kuvailee itseään luonnon tutkijaksi, joka etsii intohimoisesti tietoa.
Teoksista näkee, että hänellä on silmää paitsi elonkehän suurelle kokonaisuudelle, myös yksityiskohtien herkkyydelle.
”Lapsuudessa rakkaimpia lelujani olivat mikroskooppi, prisma ja lasinpalat, jotka taittavat valoa.”
Kameran linssin takaa avautuu aarteita, jotka muuten voisivat jäädä näkemättä.
”Esimerkiksi kiteytyminen on kiinnostavaa. Viime vuosina olen kuvannut paljon jään sulamista ja jäätymistä.”
Perinteiset koulukunnat ja taiteilijaelämän Ylivinkka kiertää kaukaa, näyttelyissäkin hän käy valikoiden.
”En kaipaa taiteesta puhumista, haluan vain tehdä taidetta. Olen pitänyt aina huolen siitä, että saan elää oikeaa elämää ja tehdä niitä asioita, mitä arvostan.”
Mitä enemmän taidetta tekee, sitä enemmän taiteilija tarvitsee suoraa kosketusta maahan.
”Ajatukseni pyörivät suuren osan ajasta luonnossa”, Ylivinkka kuvailee.
”Nytkin kun teen näitä palloja, odotan koko ajan, että pääsen nostamaan perunoita. Vaikka on kiire, sieneen on päästävä, että pysyy kiinni syksyssä.”
Luonto inspiroi monia taiteilijoita, mutta Ylivinkalle se merkitsee enemmän. Kyse on kaiken läpäisevästä elämäntavasta, jossa ihminen on osa luontoa, ei sen ulkopuolella oleva tarkkailija.
”Luonto ei ole muusta elämästä erillinen asia, vaan se vaikuttaa kaikkeen, mitä teen ja mitä syön. Samalla tavoin en erottele työtä ja vapaa-aikaa erikseen, vaan kaikki on yhtä ja samaa kokonaisuutta.”
Maalla koko ikänsä asunut taiteilija elää kirjaimellisesti maasta. Mehiläistarhurin sivutoimi tuo tärkeitä lisätuloja.
”Se on ihana työ, johon menee helposti sisälle niin, että siitä on vaikea päästää irti. Kun on kerran ollut mehiläisiä, koko vuodenkierron ajattelee niiden kannalta.”
Oman luomupuutarhan sato sekä metsästä kerätyt marjat ja sienet ovat osa päivittäistä ruokavaliota.
Pitkään Ylivinkka eli jopa omavaraistaloudessa.
”Kalastimme järvestä kalat ja vaihdoimme hunajaa tarvitsemaamme. Ompelimme itse vaatteetkin. Se oli hienoa aikaa, mutta työtä oli niin paljon, että fysiikkani ei kestänyt.”
Luonnonmukaisuuteen pyrkivä elämäntapa ei siis ole pelkkää ihanuutta.
”Kun jotakin saa, on jostain myös luovuttava. Joskus joutuu tekemään vaikeitakin valintoja.”
Silti siemen kannattaa kylvää kovaankin maahan.
”Niin kuin näet, sepelistä on aloitettu”, sitkeä puutarhuri osoittaa vanhan koulun pihassa kasvavien viljelystensä suuntaan. HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
