Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Taide ei tunne rajoja Siuruan kansantasavallassa

    Kari Tykkyläisen taiteessa on yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Veistostyö ”Lipposen pojat” ottaa kantaa 1990-luvulla ahtaalle joutuneiden maanviljelijöiden puolesta. Pekka Fali
    Kari Tykkyläisen taiteessa on yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Veistostyö ”Lipposen pojat” ottaa kantaa 1990-luvulla ahtaalle joutuneiden maanviljelijöiden puolesta. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkisto

    PUDASJÄRVI (MT)

    Toinen toistaan eriskummallisemmat veistokset ja taideinstallaatiot koristavat taiteilija Kari Tykkyläisen pihapiiriä.

    Tykkyläisen koti ja taideateljee sijaitsevat Siuruan kylässä, yli 30 kilometrin päässä Pudasjärven keskustaajamasta. Asutus on seudulla harvaa, ja Lapin maakunnan rajalle matkaa on vain muutamia kilometrejä.

    ”Tervetuloa Siuruan kansantasavaltaan. Nyt ei olla enää Pudasjärvellä”, sanoo hyväntuulinen Tykkyläinen ja kutsuu peremmälle.

    Hän laittaa kahvit tippumaan ja manaa pudasjärveläisten miesten mustasukkaisuutta.

    ”Olen kuvannut kauniita naisia komeissa maisemissa jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Silti jotkut jaksavat ihmetellä, ja suuttuakin siitä. Kysehän on taiteesta eikä mistään sopimattomasta”, Tykkyläinen kummeksuu.

    Mies on tehnyt pitkän uran taiteen parissa. 1970-luvulla hän aloitti kuvanveistäjänä ja opetti siihen aikaan myös maalaustaidetta.

    Kuvanveisto ja maalaaminen ovat pysyneet mukana, mutta vuonna 2009 Youtube tuli lisänä kuvioon.

    ”Olin siihen aikaan projektipäällikkönä Pudasjärven kunnan kaupunkikylät-hankkeessa. Yhtenä iltapäivänä se touhu turhautti niin paljon, että hakkasin itseäni Kalevalla päähän pöydän ääressä. Vaimo kuvasi tapahtuman ja latasimme pätkän vitsillä Youtubeen”, Tykkyläinen muistelee.

    Nimeä ”Lannistumaton” kantava video keräsi yllättäen valtavasti katselukertoja lyhyessä ajassa.

    ”Se lähti leviämään kuin kulovalkea, ja intouduin tekemään lisää videoita. Opettelin käyttämään videokameraa ja aloin tehdä taidepätkiä.”

    Kesään 2014 mennessä Youtubeen on ladattu Tykylevits-nimimerkillä miltei 2 500 videota, joilla on miljoonia katsojia eri puolilta maailmaa. Uusia videoita syntyy keskimäärin kahden julkaisun päivätahdilla.

    ”Esiinnyin Siuruan Rubens -nimisessä dokumentissa, jossa kerron taiteestani ja elämästäni. Sitä on esitetty ulkomaita myöten, ja sitä kautta olen saanut faneja ympäri maailmaa.”

    Tykkyläisen tavanomainen työpäivä alkaa aamuseitsemältä.

    ”Idea alkaa pyöriä heti aamusta. Käsikirjoitan, menen soittamaan soittimia, kehittelen erilaisia juttuja ja lopuksi kuvaan ja editoin kokonaisuuden.”

    Haastatteluhetkellä Tykkyläinen odottaa paikalle saapuvaksi naista, jonka tehtävänä on soittaa ensin selloa – ja sitten Tykkyläistä.

    ”Kaikissa videoissani ja taideteoksissani on sisäsyntyisenä jokin viesti ja tarina. Tämänpäiväinen kertoo peräkammarinpojasta, joka haluaisi, että joku nainen soittaa häntä.”

    Tykkyläisen Youtube-videot ovat sävyltään enimmäkseen kepeitä ja niissä on kosolti huumoria.

    Monet veistokset ovat puolestaan synkkiä ja ahdistavia.

    ”Psykiatri sanoi kerran, että ihmiset eivät tykkää veistoksistani, koska näkevät niissä omat ahdistuksensa. Kaikkihan me ollaan ladattu omilla neurooseillamme ja skitsofreenisilla taipumuksillamme. Joku purkaa ne uskontoon. Minä puran ne noihin pihamaalla kököttäviin pölkkyihin.”

    Tykkyläiselle maaseutu merkitsee paljon, sillä hän ammentaa aiheet taiteeseensa ympäröivästä maailmasta.

    ”Jos asuisin Espoossa, niin tekisin varmaan aivan erilaisia juttuja. Ympäristö vaikuttaa siihen, millaista työtä taiteilija tekee – jos hän on rehellinen itselleen.”

    Suomessa modernismi on mennyt Tykkyläisen mukaan väärille urille.

    ”Pitää tehdä taidetta siitä ympäristöstä, missä eletään. Ei pidä haaveilla jostakin New Yorkista, jos asuu Pudasjärvellä.”

    Vuosien saatossa Tykkyläisen työt ovat saaneet osakseen ymmärrystä kotiseudulla. ”Vaikka töitäni monesti pidetään hulluina, on musta tullut kaveri ihmisille. Kun aluksi tein näitä juttuja, niin porukka oli aivan ihmeissään. Mutta sitten ne alkoivat tykätä niistä kullatuista alastomista naisveistoksista.”

    Tykkyläisen mielestä taiteen on syytä välittää yhteiskunnallisia viestejä.

    ”Kun lähden täältä näytille Helsinkiin tai Frankfurtiin, niin ihmiset siellä näkevät töideni kautta, millaista elämä on täällä pohjoisessa.”

    JUKKA KOIVULA

    Psykiatri sanoi

    kerran,

    että

    ihmiset

    eivät

    tykkää veistok-

    sistani,

    koska

    näkevät

    niissä omat ahdistuksensa.

    Minulle

    tämä oli nuorena miehenä maailman äärilaita.

    Tykky-

    läinen

    odottaa

    paikalle

    naista,

    jonka

    tehtävänä

    on soittaa ensin

    selloa

    – ja sitten

    Tykkyläistä.

    Avaa artikkelin PDF