Yhteistyökyky on voimavara
Mikä se sote-ratkaisu oikein on? Joko se päätettiin? Miten siinä kävi?
Näihin kysymyksiin on vastailtu vaaliteltoilla viime aikoina varmasti puoluekannasta riippumatta. Suursotesta tuli yksitasoinen kuntayhtymämalli ja viimeistään siinä vaiheessa
porukkaa tipahti kärryltä. ”Mistä ne puhuvat?”
On hyvä, että perustuslakivaliokuntaa ei tuuli heilutellut. Tuli selväksi mitä voi tehdä ja mitä ei. Voi kuulostaa nuoleskelulta, mutta se porukka taisi olla koko sopassa ainoa, jolla oli selkeä näkemys tehtävästään. Muut pohtivat hallitusohjelmia.
Taustapeiliin ei pidä liikaa tuijottaa, mutta oppia voi ottaa. Yhteistyökyky on ilmainen voimavara, jolla saadaan ne vaikeimmatkin asiat sujumaan. Myös aikaa ja avoimuutta on hyvä varata tarpeeksi.
Ratkaistavaksi jää ensi vaalikaudelle, kuinka tasavallan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tuotetaan ja se miten raha palvelun tuottamiseksi liikkuu.
Alkujaan uudistuksella lähdettiin paikkaamaan rapautunutta perusterveydenhuoltoa. Se miten asia saataisiin käytännössä korjattua, jäi kertomatta. Ehkä siinä on yksi syy uudistuksen uskottavuuden puutteeseen.
Työ sote-uudistuksen eteen alkaa uudestaan, kunhan vaalit on käyty. Toivon, että lainsäädäntöä tehdään palvelun käyttäjä, suomalainen, mielessä. Mikä palvelussa paranee tämän uudistuksen kautta?
Jos kyse on säästöohjelmasta, tulisi pohtia aidosti säästöjen vaikutus ihmisiin ja Suomen elinvoimaisuuteen.
Keskittämällä Suomi jakautuu kahtia.
Satu Koskinen
eduskuntavaaliehdokas (kesk.)
Karstula
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
