Rakas VR, kaikesta huolimatta
Minun piti kirjoittaa tämä kolumni jo silloin, kun VR kärvisteli lippu-uudistuksen kanssa. Tai jo silloin, kun junat juuttuivat jäisiin vaihteisiin.
Oikeastaan jo silloin, kun kyydistä pudonneet vaunut ajoivat Helsingissä suoraan hotelliin, valtava sympatian aalto levisi kehooni.
Vaikka salakatselusta epäillyn turvallisuuspäällikön sietääkin hävetä, minusta VR:ää kiusataan ihan liikaa.
Olen onnekas kultalusikkasuu, myönnän. En ole myöhästynyt tärkeistä tapaamisista tai odotellut 30 asteen pakkasessa junaa, joka ei tule.
Monenlaisia sattumuksia valtion rautateillä olen loma- ja työmatkoillani kuitenkin kokenut.
Kerran sain odotella junan lähtöä Joensuussa 1,5 tuntia. ”Saavumme Helsinkiin 45 minuuttia aikataulusta myöhässä. Toivottavasti kaikki ei mennyt ihan pieleen”, karjalainen konduktööri kuulutti kuin maansa myynyt.
Koko vaunu nauroi. Ei se mitään, kaikki ei mennyt pieleen – kiitos sinun, ihana ääni.
Viimeisellä reissullani Kajaaniin koko matka oli mennyt sulavasti vaihtoineen kaikkineen. 50 kilometriä ennen määränpäätä Sukevan tienoilla kuljettaja ilmoitti, että veturimme lähtee kiskomaan ylämäkeen jämähtänyttä tavarajunaa. Joudumme odottamaan tunnin.
Siltä istumalta ampaisin ravintolavaunuun – olinhan jo kuutisen tuntia vältellyt maltaisten aromien houkutusta.
Samaan ratkaisuun päätyi kunnioitettavaan ikään ehtinyt mieshenkilö. Keskustelumme rönsyili luomuviljelystä lumilapioihin. Vaikka en ollut herran kanssa samaa mieltä juuri mistään, meillä oli hauskaa. Tunti kului lähes liian nopeasti.
Toisen kerran, kun juna juuttui lähes tunniksi keskelle Savotta-Suomea, vierustoverini, juuri valkolakkinsa ansainnut poika alkoi kertoa tulevaisuuden haaveistaan.
Päätin jättää romaanin myöhemmälle luvulle ja kuunnella elämäniloa puhkuvan nuorukaisen mietteitä. Taisipa siinä omatkin kuviot tulla paljastettua ventovieraalle.
Vastoinkäymiset matkanteossa voi kääntää eduksi. Jokainen junamatka on seikkailu!
Tutun naisen kuulutukset tuovat turvallisuuden tunnetta. ”Taajamajuna Jyväskylästä Seinäjoelle saapuu raiteille yksi”, ääni kertoo, kun värjöttelen Tuurin seisakkeella Etelä-Pohjanmaalla. (Huh, ehdin jo pelästyä, että raiteita on useampikin!)
Jatkuvaan pendelöintiin puutunut voi ystäväni tapaan viihdyttää itseään junavaunubingolla. Rastin saa aina kun samaan vaunuun osuu joko Kännykkäkailottaja, Haiseva Henkilö tai Kiljuva Kakara.
Ahdistuneen bingoilijan päivän pelastaa silloinkin malttinsa ja huumorintajunsa säilyttävä, asiakaspalveluun omistautunut, joskus komeakin konnari.
Ei ole VR:n vika, jos koko kansa pakkautuu kehä kolmosen sisäpuolelle, jolloin raiteet ruuhkautuvat toisaalla ja autioituvat toisaalla. Eikä ole junayhtymää syyttäminen, jos Liikennevirasto ei puhdista raiteita lumesta ja lehdistä.
Vaikka VR on ryvettynyt milloin minkäkin skandaalin pyörteissä, junailun edut ansaitsisivat enemmän huomiota.
Millään muulla kulkuneuvolla ei pääse yhtä kätevästi pitäjän ytimestä toiseen. Autossa pitää keskittyä ajamiseen, bussissa alkaa yrjöttää, lentokoneessa eniten aikaa kuluu turvatarkastuksiin ja odotteluun.
Kauan eläköön raiteet!
suvi.niemi@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
