ETL kiemurteleeselvässä asiassa
Lähes puolet suomalaisista on sitä mieltä, että elintarvikepakkausten merkinnät ovat puutteellisia. TNS Gallupin Helsingin Sanomien pyynnöstä tekemästä tutkimuksesta selviää lisäksi, että alle kymmenen prosenttia luottaa täysin nykyisiin pakkausmerkintöihin.
Yli 80 prosenttia tutkimukseen osallistuneista on ehdottomasti sitä mieltä, että raaka-aineiden alkuperämaan merkitsemisen valmisruokiin pitäisi olla pakollista.
Kuluttajien kiinnostus siihen, mitä he syövät, ei miellytä kaikkia. Tämä on käynyt ilmi EU:n valmistellessa uusia säädöksiä valmisruokien sisältämän lihan alkuperämerkinnöistä.
Valmistelu on nyt loppusuoralla, ja uusien merkintävaatimusten pitäisi tulla voimaan vuoden 2014 lopulla.
Varsinainen taisto käytiin jo vuonna 2011, jolloin näytti, että tuotetiedoista vaadittaisiin jatkossa hyvin tarkkoja merkintöjä. Euroopan elintarviketeollisuus sai lobbauksellaan näitä vaatimuksia lievennettyä.
Pari viikkoa sitten europarlamentaarikko Satu Hassi (vihr.) kertoi tässä lehdessä (MT18.2.), kuinka myös Suomen ruokateollisuuden edustajat reissasivat Brysselissä vastustamassa tiukempia alkuperämerkintöjä. Kun nykyiset merkinnät ovat nyt toistuvasti pettäneet, näyttävät alan edunvalvojan ETL:n selitykset toiminnalleen vältteleviltä ja noloilta.
Maanantain Helsingin Sanomissa (HS 4.3.) ETL:n toimitusjohtaja Heikki Juutinen pitää valmisruokien lihan alkuperän merkitsemispakkoa hyvin ongelmallisena. Juutinen myös kiistää, että teollisuuden lobbaus olisi ratkaisevasti vaikuttanut merkintävaatimusten lieventymiseen. Hänen mukaansa vaaditut muutokset merkintöihin olisivat olleet hankalia ja kalliita.
Teollisuuden näkökulmasta lihaa saa tuotantolinjoille varmasti helpommin ja halvemmalla, jos sen alkuperästä ei tarvitse olla turhan tarkka. Suomeenkin yltänyt hevosenlihakohu osoittaa, että alkuperän lisäksi myös eläinlaji voi kansainvälisillä lihamarkkinoilla hämärtyä.
Jos tieto kiinnostaisi tai sitä vaadittaisiin, ei sen merkitseminen pakkaukseen tuntuisi ylivoimaiselta. Osaavathan ruokayritykset merkitä pakkaukseen viimeisen myyntipäivänkin.
Juutinen toteaa Helsingin Sanomissa, että parhaiden mahdollisten raaka-aineiden hyödyntäminen vaikeutuisi, jos pitäisi sitoutua vaikka vuodeksi yhteen maahan tai valmistajaan.
Kommentti on melkoista kiemurtelua. Reilumpaa olisi ollut sanoa, että halvimpien mahdollisten raaka-aineiden käyttö vaikeutuu – parhaiden mahdollisten alkuperä yleensä kerrotaan vapaaehtoisesti.
Suomalaisen elintarviketeollisuuden nihkeä suhtautuminen raaka-aineiden alkuperämerkintöihin on ihmeellistä. Suomalaiset kuluttajat haluavat kotimaista ruokaa ja kotimaista raaka-ainetta on – ainakin vielä – kohtuullisesti saatavilla.
Kotimaisuus on teollisuudellekin vahva kilpailuvaltti ja keino kilpailla suurten ulkomaisten ketjujen ja kaupan omien merkkien puristuksessa. Teollisuuden kannattaisi hyödyntää tämä tarjolla oleva etu.
Esimerkiksi S-ryhmä ilmoitti viime viikolla, että se pyrkii saamaan alkuperämerkinnät kaikkiin omilla merkeillään myymiinsä ruokiin tämän vuoden aikana. Miksi teollisuus ei pystyisi tekemään samoin myös omille tuotteilleen?
Suomen maatalous joutuu taistelemaan markkinoilla sellaisen halpatuonnin kanssa, jonka alkuperän jopa kotimainen ruokateollisuus mieluiten pitäisi pimennossa.
Ainakin viljelijää ja kuluttajaa ruuan alkuperä tuntuu kiinnostavan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
