Tiukennukset EU-asetuksiin vievät pehmopaperilta kilpailukyvyn
Mäntän pehmopaperitehtaalta kertyy siistauslietettä 50 miljoonaa kiloa vuodessa. Toistaiseksi sitä on saatu käyttää maanrakennukseen. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoMetsä Groupiin kuuluvan pehmopaperia valmistavan Metsä Tissuen yt-neuvottelujen piirissä on 150 henkilöä ja vähennystarve enintään 40 henkilöä.
”EU:n kaatopaikkasääntelyyn jo tehdyt ja tulossa olevat kansalliset tiukennukset ovat merkittävä uhka kilpailukyvyllemme”, Metsä Tissuen toimitusjohtaja Mika Joukio sanoo.
Metsä Tissuen Mäntän pehmopaperitehtailta tulee keräyspaperin siistauslietettä vuosittain 50 miljoonaa kiloa. Se on pystytty käyttämään toistaiseksi maanrakennukseen lähinnä kaatopaikoilla tai teillä.
Metsä Tissuen Koillis-Euroopan aluejohtaja Jori Sahlsten kertoo, että ongelmaksi on tulossa liian tiukat kansalliset kaatopaikka-asetukset, joita jäteveron korotukset pahentavat.
Kaatopaikka-asetukseen ollaan säätämässä muutosta, jossa orgaanista ainetta ei saisi viedä kaatopaikoille vuoden 2016 jälkeen, koska niistä leviää kasvihuonekaasuja. Sahlsten arvioi, että sama alkaa koskea tiealueita.
”Tämä johtaa siihen, ettei siistauslietettä pystytä käyttämään maanrakennuksessa eikä sen polttamista tehtaiden voimalaitoksissa sallita. Se tarkoittaa, ettei täällä kerättyä keräyspaperia pystytä käyttämään Suomessa, vaan se viedään Keski-Eurooppaan tai jopa Kiinaan”, Sahlsten sanoo.
Monissa Keski-Euroopan maissa kansallinen lainsäädäntö sallii siistauslietteen polttamisen normaaleissa lämpölaitoksissa tai jopa käyttämisen pelloilla maanparannukseen. Suomen siistauslietteeseen kohdistamat rajoitukset ovat Sahlstenin mukaan suurelta osin kansallisia tiukennuksia.
”Siistauslietteen orgaanisesta aineesta aiheutuvat päästöt ovat samat maasta riippumatta ja keräyspaperin kuljettaminen esimerkiksi Keski-Eurooppaan aiheuttaa lisää päästöjä vielä kuljetusten vuoksi.”
Vaihtoehto eli jätteenpolttoon soveltuvan rinnakkaispolttokattilan rakentaminen Mänttään olisi liian kallista sekä aikataulu varsin tiukka.
”Mikäli jätteenpolttolaitoksissa Suomessa olisi ylipäätään niin paljon kapasiteettia, että siistausliete pystyttäisiin polttamaan, se maksaisi sata euroa tonnilta. Pelkästään Mäntälle lisäkustannus olisi viisi miljoonaa euroa plus kuljetuskustannukset”, Sahlsten laskee.
Käytännössä siis jätteenpolttolaitoksiin siistauslietettä ei viedä eikä niille ole tilaa.
Siistausliete kostuu paperin raaka-aineista eli savesta ja puukuidusta.
”Useiden tutkimusten mukaan siinä ei ole ympäristölle haitallisia aineita.”
Esimerkiksi painomusteissa ei ole saatu käyttää raskasmetalleja vuosikymmeniin.
Sahlstenin mukaan lietteen ja tuhkan yhdistelmä on erinomaista ainetta vaikkapa meluvalleihin.
Jäteverolaissa kaatopaikoille viedyn lietteen vero eli porttimaksu nousee 40 eurosta tonnilta 50 euroon ensi vuoden alussa.
Vaikka Metsä Tissue ei lietettä kaatopaikoille ole vienyt vuoden 2006 jälkeen, maksut ovat nousussa, mikäli lietteestä halutaan eroon. Yhtiö joutuu maksamaan nykyisin esimerkiksi tienrakentajille kuljetukset ja ympäristöluvat, jos liete käytetään tienrakennukseen.
”Järkevintä olisi, jos lietteen saisi polttaa tehtaiden voimalaitoksissa niin kuin muualla maailmassa.”
Koepoltoissa on todettu, etteivät päästöt poikkea muun kiinteän polttoaineen käytössä syntyvistä päästöistä.
Mikäli ympäristömääräykset käyvät liian tiukiksi, ei Mäntässä enää keräyspaperia käytetä, vaan pehmopaperit tehdään sellusta, Sahlsten arvioi.
Sama tilanne tullee muillekin Suomen keräyspaperia käyttäville tehtaille eteen. Niistä suurin on UPM:n Kaipolan tehdas. Myös SCA käyttää Nokialla kierrätyspaperia.
JOUKO KYYTSÖNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
