Etupiiriajattelu nousee Euroopassa
SEINÄJOKI (MT)
Ukrainan sota on nähtävä osana laajempaa etupiiriajattelua, joka nostaa päätään Euroopassa, toteaa puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, prikaatikenraali Harri Ohra-aho.
”Venäjä kokee Naton laajentumisen uhaksi itselleen ja näkee Itä-Euroopan värivallankumoukset länsimaiden masinoimana valtapolitiikkana. Ylipäätään Venäjä haastaa entistä voimallisemmin läntistä hegemoniaa”, Ohra-aho sanoo.
Venäjän keinoarsenaaliin sisältyy Ohra-ahon mukaan paitsi diplomatia, myös sotilaallinen voimankäyttö.
”Viime vuosina on käynyt selväksi, että Venäjä on valmis käyttämään myös sotilaallista voimaa, jos muut keinot osoittautuvat tehottomiksi.”
Eurooppalaisesta turvallisuustilanteesta keskusteltiin maanantaina Seinäjoella järjestetyssä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa journalistiseminaarissa.
Itäosaston osastopäällikkö Terhi Hakala ulkoasiainministeriöstä arvioi, että Venäjä hamuaa takaisin vahvaa asemaa kansainvälisessä politiikassa.
”Pyritään palauttamaan vastaava asema kansainvälisenä toimijana, joka menetettiin Neuvostoliiton hajotessa.”
Hakala uskoo, että nationalismi vahvistuu tulevaisuudessa Venäjällä.
”Valitettavasti on odotettavissa, että kansallistunne voimistuu entisestään. Tämä on mahdollista, kun lehdistö ja tv-kanavat ovat Kremlin hallussa. ”
Maavoimien esikuntapäällikön, kenraalimajuri Jorma Ala-Sankilan mielestä kylmän sodan jälkeen Euroopassa ja laajemminkin elettiin kylmän sodan aikakauden krapulaa.
Euroopassa asevoimien määrä ja kyvykkyys alkoivat voimakkaasti laskea.
”Neuvostoliiton romahdettua Venäjällä ei ollut oikeastaan varaa kehittää asevoimia, ja siellä käpristyttiin ydinaseiden ympärille. Lännessä voimavaroja suunnattiin kriisinhallintaan”, Ala-Sankila avaa.
Aseidenriisunta jatkui eurooppalaisissa valtioissa vielä 2000-luvulla, mutta Venäjällä otettiin käyttöön toisenlainen doktriini.
”Venäjällä alettiin Vladimir Putinin valtaannousun myötä puhua kansallisten etujen valvomisesta ja palauttamisesta. Vuosikymmenessä Venäjän asevoimien budjetti on yli kaksinkertaistunut.”
Monet Euroopan maat luopuivat asevelvollisuusarmeijoistaan, mutta Suomessa meneteltiin toisin.
”Suomessa sotilasstrateginen asema ja historian kokemukset pitivät pään kylmänä ja painopiste säilyi kotimaan puolustuksessa”, Ala-Sankila sanoo.
Maavoimien esikuntapäällikkö katsoo, että asevelvollisuusarmeija on Suomen kaltaiselle maalle paras ratkaisu.
”Kyllä yleinen asevelvollisuus on edelleen maanpuolustuksen kulmakivi. Vain siten järjestelmämme toimivuus ja sodanajan puolustus voidaan turvata.”
JUKKA KOIVULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
