Aulangolla käy ratsastajiajoka lähtöön ja vuodenaikaan
Noin puolet Aulangon Ratsastuskoulun hevosista on Salla Varennin omia. Varsasta asti hän on kasvattanut kolme hevosta. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
Vaikka ratsutalliyrittäjä Salla Varennin Aulangon ratsastuskoulu sijaitsee kohtuullisen suuressa Hämeenlinnassa, se ei voi erikoistua, vaan tallin pitää palvella kaikenlaisia hevosharrastajia pärjätäkseen.
Aulangon ratsastuskoulussa käy lapsia ja aikuisia. On paljon naisia, jotka ovat ratsastaneet lapsina ja aloittavat aikuisiällä uudelleen. Osa asiakkaista kilpailee, osa harrastaa omaksi ilokseen. Tarjolla on erilaisia viikonloppukursseja. Ajopalveluitakin Varenti voisi järjestää pyynnöstä.
Monipuolisuus vaikuttaa toimivan, sillä keskellä talveakin tunnit ovat täynnä.
Varennin mielestä hevosille pitää olla käyttöä ympäri vuoden. 10 tunnin korteilla on rajattu käyttöaika, mikä kannustaa ratsastajia käymään tallilla muutenkin kuin hyvällä säällä. Se on yritykselle eduksi, sillä hevoset syövät joka päivä.
”Olen pyrkinyt sitouttamaan asiakkaat. Siinähän on suuri ero, saako myytyä 10 vai 22 ratsastustuntia.”
Osa harrastajista saapuu Hämeenlinnaan kaukaa, koska ratsastaminen on seudulla edullisempaa kuin Tampereen ympäristössä tai pääkaupunkiseudulla.
Kun kaupunki alkoi kehittää Aulankoa, se toivoi tallille entistä pitempiaikaista vuokralaista, jotta alueelle investoitaisiin. Siihen asti ratsastusopettajana toiminut Varenti ryhtyi yrittäjäksi vuonna 2010. Hän osti huonoon kuntoon päässeet rakennukset. Maat ovat yhä kaupungin.
Otettuaan ohjat käsiinsä Varenti loi ensiksi järjestystä ja ryhtyi remontteihin. Tallin alakerta muutettiin korkeammaksi. Piha-alueen Varenti suunnitteli siten, että hevoset ja autot eivät ole toistensa tiellä. Asuinrakennus kunnostettiin.
Kaupungilla on vaatimuksensa talliyrittäjää kohtaan. Se toivoo maneesin uusimista, sillä nykyinen, pressulla katettu halli ei istu arvokkaaseen maisemaan. Tontti sijaitsee kivenheiton päässä Hämeenlinnan keskustasta virkistysalueella Vanajaveteen työntyvällä niemellä.
Museovirastollakin on sanansa sanottavana. Uutta maneesia ei saa rakentaa tontilta löytyneiden muinaismuistojen päälle.
Vaatimuksista huolimatta sijainti on ratsastuskoululle hyvä. Ratsastajat pääsevät maastoreiteille läheisellä virkistysalueella. Viereisestä hotellista taas tupsahtelee maksukykyisiä satunnaisasiakkaita.
”Jos on hirveästi pakkasta, vain venäläiset tulevat ratsastamaan”, Varenti kertoo.
Rakennusten ohella Varenti on sijoittanut osaamiseen. Kaikilla työntekijöillä on hevosalan koulutus, ja Varenti kannustaa heitä kouluttautumaan edelleen.
Yrittäjä on saanut toivomaansa tunnustusta työlleen. Vuoden alussa Suomen ratsastajainliitto myönsi Aulangon ratsastuskoululle laatutallin aseman. Se edellyttää kymmenien ehtojen täyttymistä. Niissä korostuvat yritystoiminnan ammattimaisuus ja suunnitelmallisuus.
Oman tallinsa ohella Varenti opettaa Ypäjän hevosopistolla. Käytännön tallitöihin hän rientää esimerkiksi silloin, kun joku seitsemästä työntekijästä sairastuu.
Hevosia on 34. Puolet on Varennin omia.
Hämeenlinnassa on muitakin ratsastuskouluja, joten alalla on kilpailua. Asiakkaista ei kuitenkaan tarvitse taistella verisesti. Heillä on omat syynsä valita itselleen sopiva harrastuspaikka.
”Lapset menevät kavereiden perässä, aikuiset opetuksen.”
Varennin kokemuksen mukaan paras markkinointikeino on puskaradio. Kunnolliset nettisivut on tietysti oltava.
Näkyvyys auttaa myös. Aulangon ratsastuskoululla harjoittelee miesratsastajien ryhmä Hämeen ratsukilta, joka esiintyy erilaisissa tapahtumissa historiallisissa puvuissa.
”Kun hevosen näkee puolet kaupungista, joku tulee katsomaan ehkä tännekin.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
