KIRJAT Satuttavia kohtaloita

Jos on vaikuttunut Khaled Hosseinin (s. 1965) edellisistä romaaneista Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa, voi luottavaisin mielin tarttua uutuuteenkin. Niin monta koskettavaa kohtalotarinaa se sisältää.

Mitäpä tietäisimme toisista kulttuureista lehtiuutisten, sotaraporttien ja pakolaisleirikuvausten perusteella. Kirjailija pystyy näyttämään ihmisten sisimmät tunteet ja motiivit erilaisissa olosuhteissa ja elämän käänteissä.

Afganistanissa syntyneen, Yhdysvaltoihin diplomaattivanhempiensa kanssa 15-vuotiaana paenneen Hosseinin kertojan lahja on kiistaton. Lääkärinä hän on joutunut kohtaamaan erilaisia äärikokemuksia työssäänkin. Hän pystyy välittämään kovia kohtaloita tekemättä ihmisistä kummajaisia.

Uusi romaani alkaa 1950-luvun afganistanilaisesta pikkukylästä. Köyhän perheen toisiinsa kiintyneet sisarukset, isoveli ja pikkusisko, joutuvat erilleen. Isä on äidin kuoltua avioitunut uudelleen ja on syntynyt lisää elätettäviä.

”Joskus on leikattava sormi, että käsi säästyisi”, isä toteaa.

Romaanin mittaan edetään 2000-luvulle. Pakolaisuudet ovat kuljettaneet perheen jäseniä eri maihin. Osa menestyy, mutta kaipaukset palaavat juurille. Henkilömäärä kasvaa suureksi. Kuitenkin kaikella on kokonaisuudessa tehtävänsä.

Hosseini nostaa esiin ihmisten heikkouksia ja vahvuuksia ja hyvien tarkoitusten ristiriitaisuuksia. Lopussa hän kokoaa langat yhteen turhankin selittelevästi, mutta siten lukijalle ei jää myöhemmistä vaiheista arvailtavaa.

”Ja vuoret kaikuivat” on matka lasten ja vanhempien kärsimyksiin.

Selviytymiset tuovat suvantoja, mutta unohduksen armeliaisuutta täytyy odottaa. Elämä ei tunne kohtuutta eikä tasapuolisuutta. Ja sen Hosseini näyttää merkillisen kiehtovasti.

ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN

Khaled Hosseini:

Ja vuoret kaikuivat.

Suom. Katariina Kaila.

414 sivua. Otava.

Avaa artikkelin PDF