Jokamiehenoikeus ei tarkoitayritystoimintaa toisen maalla

Metsänomistajalla pitää olla oikeus kerätä itse marjansa omasta lähimetsästään, kirjoittaa Seija Lahti. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

Lehdistössä on kansalaisten mielipiteinä tuotu selkeästi esille se, miksi jokamiehenoikeudet aikoinaan annettiin suomalaisille ja varmasti silloin myös maiden, metsien ja mantujen omistajat kokivat yhteisöllisyyttä ja hyvää mieltä voidessaan auttaa oman alueensa kyläläisiä ja muun muassa kouluja vitamiinien talteen keräämisessä talven varalle.

Nyt ollaan hyvin, hyvin kaukana lain tarkoittamasta hengestä. Vielä viime kesänä tunsin itse lähinnä sääliä niitä muutamia ulkomaalaisia kohtaan, jotka autolla pareittain – varmasti myös pikkuruisessa Fiatissa yönsä viettäneenä – lähtivät aamuvarhaisella jostakin sivupolulta kommandopipoihin sonnustautuneina metsään. Korjuujäljet olivat silloin ”normaaleja”.

Entä tänä vuonna? Liikkeellä ei enää olla pareittain pikkuFiiuilla vaan isoilla pakuilla ja monitoimiautoilla peräkärryineen. Autot ovat televisiossakin esiintyneen Suomussalmelta kotoisin olevan Ritamaan Kalan nimissä. Yrittäjä vakuutteli, että poimijoille on annettu ohjeet pysyä poissa asumusten lähettyviltä. Saattaa näin ollakin, mutta miten pieni yritys kykenee valvomaan satojen kilometrien päässä liikkuvaa, hurjasti paisunutta keräilijämäärää?

Miten vastuussa oleva yrittäjä selittää esimerkiksi sen, että jo kahtena päivänä peräkkäin eri autokolhoosit saapuivat kotipihaamme? Ensimmäisenä päivänä auto piti kääntää ajamalla autotalliimme ja toisena päivänä pehmeällä nurmikolla eikä ollenkaan vähäisin jäljin.

Nurmikkomme ja autotallimme sijaitsevat Mikkelissä. Ennen kuin meidän pihaamme pääsee, on pitänyt sivuuttaa neljä taloa ja ajaa läpi yhden talon pihan jatkaen omenapuiden reunustamaa tietä. Kulttuurierot eivät voi olla niin suuret, etteikö ymmärretä nyt oltavan keskellä asuma- ja piha-alueita.

Kun tällaisilla joukoilla jalkaudutaan kylämme vähäisiin metsiin, ei raapimisten jälkeen jää marjan marjaa – ei tänä vuonna eikä tulevanakaan. Kyllä metsänomistajilla pitää olla oikeus omasta lähimetsästään kerätä itse marjansa. Omistajalla kun on velvollisuus myös hoitaa metsäänsä ja maksaa sitä veroa.

Jokamiehenoikeus ei voi mennä omistajanoikeuksien yli. Jokamiehenoikeus ei myöskään voi koskea yrittäjästatuksella, ammattimaisesti organisoitua yritystoimintaa, joka on johdettu jostakin kaukaa – eihän?

Uhkakuvaksi voisi maalata, että ensi vuonna Suomeen saapuu linja-autoittain vaikkapa italialaisia tyhjentämään metsämme herkkusienistä, lentokoneittain japanilaisia poimimaan omille tehtailleen mustikkamme.

Suomussalmelta organisoidut marjathan jo matkaavat rajojemme ulkopuolelle pääsääntöisesti.

Pääministeri Katainen on ilmaissut mielipiteenään halunsa tukea uusien työpaikkojen syntymisiä. Nyt pääministerillä olisi siihen oiva mahdollisuus. Työryhmä kehittämään vain ensin keruuliiketoimintaa työllisyyden kohentamisen nimissä ja sitten investoimaan luonnonantien jatkojalostuksen osaamiseen ja tuotantoon.

Tavoitteena olisi kotimaisten, puhtaiden metsäperäisten tuotteiden synnyttäminen ja myynti kotimaanmarkkinoille etusijalla maaseutukoulut ja vaikkapa tuetusti. Vientitoiminnan kehittäminen muhimaan kotimarkkinoiden kehittymisen myötä.

Hallituksella olisi siis välittömästi mahdollisuus taata sekä kansalaisilleen ensisijaisesti kuuluvat oikeudet ja hallituksen omat tavoitteet työllisyyden edistämiseksi.

Samalla voitaisiin poistaa se harha, että Suomessa ei osata jatkojalostaa metsästä saatavia raaka-aineita, kasvavat ne sitten honkien ja petäjien juurella tai ovat niitä. Nähtäväksi jää, erottaako hallitus metsän puilta vai näkeekö vain lillukanvarsia.

Seija Lahti

Mikkeli

Avaa artikkelin PDF