vierasyliö Hallituksen metsälakiesitys on kelvoton

Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi metsälaiksi on minulle henkilökohtaisesti kiinnostava. Olin edellisen ”metsälakikomitean” puheenjohtaja.

Hallituksen esitys perusteluineen oli raskasta luettavaa. Pelkään pahoin, että minun lisäkseni niitä vain harva on lukenut. Esityksen perusteella lain uudistamisesta ei ole kysymys, vaan vanhan lain tarkistuksista, jotka menevät mielestäni monesti huonoon suuntaan.

Esityksessä luvataan kaikille kaikkea. Sehän on ollut nykyisen ”sateenkaarihallituksen” tapa muutoinkin. Metsänomistajille luvataan entistä suurempia vapauksia, mitä kannatan ja kannatin jo edellistä metsälakia säädettäessä. Esimerkkinä puuston järeysvaatimukset.

Mutta ”piru on yksityiskohdissa”. Hallitus on rakentamassa uskomatonta byrokratiaa muodissa olevan luonnon- ja ympäristönsuojelun varjolla. Sille ei ole mitään todellisia perusteita.

Meillä luonto on jääkauden jälkeen nuorta. Ekologiset ketjut ovat lyhyitä, päinvastoin kuin tropiikissa, jossa luonto on ikivanhaa ja joka on ilmeisesti pohjoisen elämänkin kehto.

Meillä luonto palautuu häirinnän jälkeen aina ennalleen. Se saattaa kestää inhimillisesti katsoen kauan, mutta on jokseenkin varmaa.

Maailmanlaajuisesti uhanalaisia lajeja meillä ei ole yhtäkään. Saimaannorpan, jääkauden reliktin serkku elää Laatokalla ja eläähän se Itämeressäkin. Mutta niin vain rauhoitettiin Pihlajavedelläkin metsiä sen vuoksi, vaikka ei kai se metsiin nouse.

Suomessa on vielä vallalla pienomistusvaltainen metsätalous, metsälön koko on keskimäärin runsaat 30 hehtaaria. Maahan on luotu kuitenkin maailmanluokan metsäteollisuutta. Metsävaramme ovat suuremmat kuin koskaan ja niiden puustot kasvamassa. Metsäpolitiikkamme ei ole voinut olla kovin huonoa.

Hallituksen lakiesityksessä vedotaan usein tutkimuksiin, joita en tunne, vaikka olen yrittänyt seurata alaani. Voi olla, että niitä on mennyt silmieni ohikin. Muistutan ja puhun kokemuksesta, että monet niistä voivat olla huonoja, suorastaan ala-arvoisia.

Kuuluisa kylmätutkija Olli V. Lounasmaa esitti kerran hyytävän arvion, että 90 prosenttia maailmassa julkaistusta tutkimuksesta on vähäarvoista ja virheellisenä sorastaan vahingollista, vain10 prosentilla on jotakin arvoa, ja vain 0,1 prosenttia pysyvää arvoa. Erikseen ovat vielä huijarit, joita niitäkin on.

Mitä metsätoimialaan tulee, pitäisi ottaa huomioon myös vuosisatainen käytännön kokemuksemme. Hallituksen esitys on ristiriidassa sen kanssa. Lakiin riittäisi yksi päälausuma: Metsämaa pitää pitää metsää kasvavana. Se oli jo saksalaisten klassikkojen Judeichin ja Presslerin lopputulema.

Sen jälkeen tehtäväksi jää määritellä, mitä on metsämaa ja se, milloin se on metsää kasvava. Suomalaisessa vapaassa maassa metsänomistajalla pitäisi olla vapaus tehdä myös pöljyyksiä.

Pahinta lakiesityksessä ovat epämääräiset valtuutukset ennen kaikkea ympäristöviranomaiselle. Ne liittyvät metsänhoitoperiaatteiden hämärtymiseen. Pienaukkohakkuiden ja eri-ikäismetsän suosiminen hieskoivuineen, vieläpä ympäristöviranomaisen valvonnassa ei lupaa hyvää Suomen metsätaloudelle.

Kartanonherra Marcus Walsh on yrittänyt soveltaa ”jatkuvaa kasvatusta” metsiinsä. On perustanut jopa firmankin – huonolla menestyksellä. Hän pärjää, mutta harva metsänomistajista on kartanonomistaja.

Esitin aikoinani metsiämme koskevan lain nimeksi ”metsänhoitolaki”. Se olisi vihjannut ”raamatullisesti” metsänomistajille, että luontoa pitää ”hoitaa ja vaalia”.

Rahoituslain nimeksi ehdotin ”metsänhoidon rahoituslakia”. Entinen nimi oli ”metsänparannuslaki”. Joku maa- ja metsätalousministeriössä muutti senkin käsittämättömäksi lässytykseksi ”kestävästä metsätaloudesta”.

Jos hallituksen esitys menee läpi luvassa ei suinkaan ole entistä vapaampia tuulia, joita itse yritin aikoinani esittää. Luvassa on entistä enemmän säätelyä ja byrokratiaa.

Esityksen henkeen kuuluu, että säännöt nostetaan lain tasolle. Rikoslakiakin on siinä ohessa korjailtu. Leimikkosuunnittelijaakin uhkaa virheestä enimmillään kahden vuoden vankeustuomio. Luvassa on tietenkin myös asetuksia ja ministeriöiden määräyksiä.

Lakiesitys on kaiken kaikkiaan metsätalousvastainen. Alan miehenä tekee mieleni sanoa: metsäammattilaisvastainen. Meillähän on koulutettu suuri joukko virattomia biologeja, ekologeja ja mitä heitä lieneekään, jotka haluavat pelastaa maailman ja samalla itselleen virkoja.

Olen melko varma, että homma kaatuu ennemmin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa. Muistan vanhan opettajani Erik Lönnrotin arvion eräästä metsänmittauskojeesta: ”laite muuten oiva on, mut metsäs aivan mahdoton”.

Niin on esitetty uusi metsälakikin. Uusiksi menee, jos ei heti niin kohta myöhemmin.

ELJAS POHTILA

Kirjoittaja on professori ja

Metsäntutkimuslaitoksen

entinen ylijohtaja.

Avaa artikkelin PDF