Uuden maatalouspolitiikan ympäristötoimet jakavat suomalaisia Brysselissä

Copa-Cogecan pääsihteeri Pekka Pesonen pelkää, etteivät uudet cap-suunnitelmat yksinkertaista viljelijän kokemaa byrokratiaa. 

Brysselin uuden ympäristöjohtajan mielestä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (common agriculture policy, cap) sisältämä nykyinen suorien tukien järjestelmä on puutteellinen ympäristön kannalta.

”Maataloustukia menee myös sinne, missä niitä vähiten tarvitaan, mistä on seurauksena ympäristöongelmia. Yksi rahojen suurin hyötyjä ovat maat, jossa tuetaan intensiivistä kemikaali- ja lannoitekäyttöä”, ympäristötoimisto EEB:n puheenjohtaja Jouni Nissinen kommentoi marraskuussa julkaistua esitystä capin uudistukseksi.

Ympäristötoimisto EEB:n mukaan ”saastuttaja maksaa” -periaate voisi toimia tulevassa maatalouspolitiikassa hyvin suorien tukien sijaan.

Lihantuotannon tukeminen ei järjestön mielestä palvele kuluttajia eikä ilmastoa ja tukia voitaisiin kohdentaa kotieläintuotannon sijaan kasvintuottajille.

”Maatalousbudjetti on niin iso kakku ja rahat tulisi käyttää järkevästi esimerkiksi maaseudun kehittämiseen ja pienille tiloille. Tärkeää olisi, että viljelijät pystyisivät tuottamaan sellaista ruokaa, mitä ihmiset haluavat: lähellä tuotettua ja terveellistä”, Nissinen sanoo.

EU:n viljelijöiden kattojärjestö Copa-Cogecan pääsihteeri Pekka Pesonen muistuttaa, että asia ei ole näin yksinkertainen. Pesosen mukaan viljelijöitä tulee kohdella tasapuolisesti ja muistaa, että EU:ssa on hyvin erilaisia viljelijöitä.

”Suomelle puhtaan ruuan tuottamisessa on selvä kilpailu­etu, mutta se ei toimi kaikkialla samalla tavalla.”

Uudessa politiikassa viherryttäminen loppuu sellaisenaan. Sillä tavoitellaan politiikan yksinkertaistamista, jolloin vastuuta ympäristöstä kohdennettaisiin nykyistä enemmän jäsenmaille.

Komissio esittää, että jokainen maa saisi itse päättää, kuinka hoitaa capissa ympäristöään, maan oma EU-maatalousbudjetti huomioiden. EU valvoisi, kuinka yhteiset tavoitteet toteutuisivat.

Pesonen pitää komission ylätason ympäristötavoitteita hyvinä. Riskinä kuitenkin on, ettei järjestelmä viljelijän näkö­kulmasta käytännössä yksinkertaistu.

Joissakin jäsenmaissa on pelätty, että ohjelmaperusteinen tukipolitiikka vaikuttaisi suoriin EU-tukiin sekä sen maksatukseen.

”Tukea olisi kohdistettava nykyistä enemmän aktiivisille viljelijöille, jotka tuottavat markkinoille kestävällä tavalla tuotettua ja korkealaatuista ruokaa. Kaikki EU:n viljelijät ovat kuitenkin tukiriippuvaisia, joten muutokset tuen maksuun vaikuttavat suoraan viljelijäperheiden toimeentuloon”, Pesonen toteaa.

Liikkeellä on huhuja, joiden mukaan viljelijöitä voitaisiin palkita, jos he hoitavat tilojensa ympäristövastuuta tehokkaasti. Maatalouskomissaari Phil Hogan ei tätä ole kuitenkaan vahvistanut.

Pesosen mielestä viljelijöiden kannustaminen ympäristötoimien toteuttamiseen voisi toimia, mutta viljelijöiden sanktiointi tehottomista keinoista taas voisi romuttaa järjestelmää.

”EU haluaa sanktioinnin, jotta maat sitoutuvat ympäristötoimiinsa. Entäs jos jäsenmaat maksavat pelkästään sanktion viljelijöiden puolesta, eivätkä tee mitään ympäristön hyväksi? Tämä varmasti vääristäisi markkinoita.”

Komission aikeet mitata yhteisten ympäristötavoitteiden toteutumista ovat vielä auki. Tulevassa politiikassa otettaisiin huomioon esimerkiksi maa­talouden vaikutukset päästöihin, vesitalouteen, maaperän hiilivarastoon, eläinten hyvinvointiin ja monimuotoisuuteen.

Mittareiden tulisi Nissisen mielestä lähteä kuluttajasta ja ympäristötuloksista.

”Tähän asti tuotannossa on mitattu vai kiloja ja litroja, jolloin viljelijä, joka haluaa ottaa huomioon eläinten terveyden tai ruuan laadun, ei pärjää kilpailussa. Viljelijöitä tulisi tukea, jotta he pystyisivät tuottamaan sellaista ruokaa, mitä ihmiset haluavat”, hän sanoo.

Suuret erot EU:n alueilla tekevät valvottavien mittareiden määrittämisestä hankalaa.

”Osa ympäristötoimista, kuten monimuotoisuus, näkyy vasta viiveellä. Nämä eivät saisi syödä vuosittaisia tukitasoja”, Pesonen huomauttaa.

Pesonen alleviivaa, että yksittäinen viljelijä vaikuttaa ympäristötavoitteiden toteutumiseen vain rajallisesti – viime kasvukauden sateiset viljelyolosuhteet olivat tästä hyvä esimerkki.

Sen takia myös nykyinen pilari­järjestelmä on tärkeä säilyttää ennallaan, varsinkin suoran tuen osalta.

”Viljelijät ovat kiinnostuneita ympäristönsä kestävyydestä, mutta miten mitata saavutettuja tuloksia varsinkin, jos tuloksia käytetään tuen maksatuksen ehtona?” Pesonen kysyy.

Maininnat rahoituksesta jäävät uudessa cap-esityksessä vielä vaisuiksi. Komission uudet ehdotukset koskevat 2021 alkavaa rahoituskautta.

Budjetti koostuisi edelleen kahdesta eri pilarista: ykkös­pilarista, joka sisältää suorat tuet viljelijöille ja kakkos­pilarista, johon kuuluvat jäsen­maiden omat maaseudun kehittämisohjelmat.

Tulevan maatalouspolitiikan ei EEB:n mielestä tulisi sisältää julkisesti rahoitettuja riskinhallintavälineitä. Myös pilarirakenteesta luopuminen olisi järjestön mielestä askel kohti ympäristöystävällisempää politiikkaa.

Copa-Cogeca on liputtanut vahvasti riskienhallinnan säilyttämistä.

”Riskienhallinnan toimen­piteiden on oltava tuottajille vapaaehtoisia ja pysyttävä toisessa pilarissa”, järjestö painottaa.