Auringonoton riskit eivät pelota
Aurinkoa otetaan, vaikka UV-säteilyn haitat ovat tiedossa.
Säteilyturvakeskus (STUK) on selvittänyt suomalaisten käsityksiä ultraviolettisäteilystä sekä sen terveysriskeistä.
Kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset tuntuvat tietävän hyvin UV-säteilyn vaikutuksen muun muassa ihosyövän syntyyn, ihon vanhenemiseen ja D-vitamiinin muodostumiseen.
Aurinkoa otetaan kuitenkin melko paljon riskin kokemisesta ja riskien tuntemisesta huolimatta.
Suomalaiset suojautuvat omasta mielestään hyvin auringolta. Yleisin suojautumiskeino on aurinkovoiteen käyttö.
Auringossa oleskelu näkyy Suomen Syöpärekisterin uusimmissa tilastoissa. Vuonna 2013 Suomessa sairastui yhteensä 3208 ihmistä ihosyöpään. Naisia sairastuneista oli 1592 ja miehiä 1616. Luvussa ovat mukana melanoomaan ja okasolusyöpään sairastuneet.
Tämän lisäksi tyvisolusyöpiä on leikattu arviolta 12 000–14 000 ihmiseltä.
Kaikki ihon tyvisolusyövät eivät päädy tilastoihin, joten luvut ovat arvioita.
Ihon palaminen ja suuret äkilliset säteilyannokset, kuten etelänmatkat, lisäävät erityisesti melanoomaan sairastumisen riskiä. Okasolu- ja tyvisolusyöpään sairastumisessa riskinä on UV-säteilyn elinaikana kertynyt annos.
”On arvioitu, että jopa 95 prosenttia kaikista ihosyövistä olisi ehkäistävissä järkevämmällä aurinkokäyttäytymisellä”, sanoo ylilääkäri Eeva Ollila Syöpäjärjestöistä.
Vuonna 2020 ihosyövistä vaarallisimpaan eli melanoomaan arvioidaan sairastuvan noin 2 000 ihmistä vuodessa.
Se on noin puolitoista kertaa enemmän kuin nykyään.
Auringon UV-säteily vaurioittaa ihmisten lisäksi myös erilaisia materiaaleja ja lyhentää niiden elinkaarta.
”UV-säteilyn vaikutukset ilmenevät materiaaleissa monenkirjavina ominaisuusmuutoksina kellastumisesta halkeiluun”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Anu Heikkilä.
Ilmatieteen laitos on yhteistyökumppaneineen kehittänyt uusia menetelmiä materiaalien vanhenemisen tutkimiseen.
Testiasemien verkostolla mitataan nykyisin säätekijöiden lisäksi materiaalinäytteitä altistavaa auringon UV-säteilyä.
Myös laboratorioissa tehtävää kiihdytettyä vanhennusta on parannettu selvittämällä, kuinka UV-lamppujen tuottama säteily suhteutuu todellisiin aurinkoaltistuksen UV-säteilykuormiin.
Lisäksi materiaalien vaurioitumisherkkyyden selvittämiseen on kehitetty laite, jolla tutkittavia materiaaleja voidaan laboratoriossa altistaa eri aallonpituuksiin jaetulla UV-säteilyllä.
Tieto rapistumisen aallonpituusriippuvuudesta parantaa merkittävästi mahdollisuutta valita käyttökohteisiinsa mahdollisimman hyvin sopivia materiaaleja sekä uusien materiaalien kehittämistä.
Maikki Kulmala
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
