Mikä auttaa nuorta jaksamaan?

Kuusi vuotta lypsykarjatilaa pitäneet Mika Rönkkönen, 30, ja Katri Parikka, 27, Parikkalasta kertoivat, mitä he tekevät jaksaakseen.

Mika ja Katri vastasivat Maaseudun Tulevaisuuden kysymyksiin seuraavasti:

1. Mitkä asiat viljelijän työssä yllättivät fyysisellä tai henkisellä raskaudellaan?

Katri: Ei ole tullut oikeastaan

yllätyksiä. Raskaimpia ovat varmaan nykyinen taloustilanne ja ennakoimisen vaikeus.

Mika: Se, että työ on ehkä henkisesti raskaampaa kuin fyysisesti. EU-

byrokratia ja käynnissä oleva taloustilanne sekä se, että tulevaa ei juuri pysty ennakoimaan, painavat eniten. Positiivinen yllätys on ollut

tuntemattomienkin ihmisten

kiinnostus ja arvostus ruuantuotantoa kohtaan.

2. Miten huolehdit omasta

jaksamisestasi?

Katri: Ystävät ovat tärkeitä. Välillä tulee käytyä lenkillä myös.

Mika: Aika ajoin yritetään tehdä irtiottoja, esimerkiksi reissuja. Ystävien kanssa tavataan ja istutaan iltaa 2–3

kertaa kuukaudessa, kesäkiireiden aikaan harvemmin. Jutellaan paljon muustakin kuin maataloudesta, ystäväpiirissä on ihmisiä monelta alalta. Tuottajakaverien kanssa puhutaan enemmän maataloudesta. Keikoilla käydään jonkin verran. Suosikkibändit löytyvät raskaan musiikin puolelta. ”Raskas työ vaatii raskaan musiikin.”

3. Oletko kuullut maaseudun tukihenkilöverkosta?

Katri & Mika: Joskus siitä on ollut lehdessä juttua, mutta sen enempää emme tiedä.

Avaa artikkelin PDF