Moni metsälaji vaatii suojelua
Hannes Mäntyranta esitti (MT 29.12.) sen verran värittyneitä näkemyksiä metsälajien uhanalaisuudesta ja uhanalaisuuden arvioinnista, että puuttuminen on paikallaan.
Maassamme toteutettava lajien uhanalaisuuden arviointi on kattavuudeltaan ja toteutukseltaan maailman ehdotonta eliittiä. Työn arvoa ei suinkaan alenna se, että keskenään vertailukelpoisia arviointiraportteja on julkaistu vasta kahdesti.
Myös Mäntyrannan peräänkuuluttamaan tilastolliseen testaukseen tarjoaa jo nykyisen arviointityön tausta-aineisto valtaisia mahdollisuuksia.
Mäntyranta nostaa metsien uhanalaisten lajien elinympäristöistä ansiokkaasti esille lehdot, 47 prosenttia, ja harjumetsät, 14 prosenttia. Hän unohtaa tyystin kangasmaiden vanhat metsät, 20 prosenttia metsien uhanalaisista lajeista.
Suomen uhanalaisista lajeista 36 prosenttia elää arviointiraportin mukaan ensisijaisesti metsissä. Lahopuun, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen sekä puulajisuhteiden muutokset ovat raportin mukaan tärkeimpiä metsälajien uhanalaisuuden syitä ja metsätalous vaikuttaa kaikkiin näihin aivan oleellisesti.
Metsälajien uhanalaisuuskehitys on edelleen huolestuttava. Lahopuusta riippuvaisten kovakuoriaisten tilannetta on saatu jonkin verran parannettua, mutta esimerkiksi vanhojen metsien epifyyttijäkälien tilanne on entisestään heikentynyt.
Mäntyrannan esiin nostamin mittarein ilmaistuna enemmän on niitä metsälajeja, joiden tilanne on heikentynyt, kuin niitä, joilla se on parantunut.
Harva uskoo enää nykyään vakavissaan, ettei metsätalous vaikuta mitenkään lajien uhanalaisuuteen. Metsiemme monimuotoisuusongelman kieltäminen ei auta löytämään luovia ratkaisuja tulevaisuuden moniarvoisempaan metsätalouteen. Pienin taloudellisin uhrauksin voitaisiin tehdä monia asioita paremmin myös talousmetsissä.
Tuomo Takala
Itä-Suomen yliopisto
Joensuu
Pienin
taloudellisin uhrauksin voitaisiin tehdä monia asioita paremmin myös
talousmetsissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
