Ryssittely on avointa ja hyväksyttyä
Suurin osa suomalaisista lienee huomannut kahden viime viikon aikana, että maassa on paljon venäläisiä matkailijoita. Jos ei muuten, niin ainakin seuraamalla tiedotusvälineitä.
Keskeisiä teemoja ovat olleet, mitä venäläiset ostavat, missä päin Suomea heitä on erityisen paljon, viihtyvätkö he ja mitä he lomallaan tekevät.
Savon Sanomat teki jutun autoista, joilla venäläiset Kuopion seudulla ajelivat. Mitä merkkejä onnistuttiin bongaamaan ja miten kalliita nämä bongatut automerkit keskimäärin ovat? Bongailun lisäksi juttu sisälsi tietoa venäläisten tavasta tankata autonsa. Jutun mukaan he tankkaavat tankin täyteen toisin kuin suomalaiset yleensä.
Eihän kukaan aikuinen 2000-luvulla tosissaan tällaista juttua ole kirjoittanut, eihän? Juttua, joka alleviivaa Suomen olevan muusta maailmasta eristäytynyt vieraisiin kulttuureihin oudoksuen suhtautuva, naapurikateudussa piehtaroiva kansa.
Venäläiset matkailijat ovat itärajan tuntumasta tarkastellen kaksipiippuinen juttu. On porukka, joka on sitä mieltä, että itärajan yli Suomeen ei pitäisi olla ollenkaan pääsyä. Suomesta Venäjälle on toki hyvä päästä ostamaan edullista polttoainetta.
On porukka, joka juuri ja juuri pystyy myöntämään, että venäläisten käyttämät eurot ovat tuiki tarpeen itärajan tuntuman maakuntien yrittäjille. Aina toki olisi parempi, jos rahat vaihtaisivat omistajaa niin, että tämän porukan ei tarvitsisi häiriintyä venäläisistä, jotka ovat erinäisten tekstaripalstojen mukaan töniviä, etuilevia ja rahoillaan leveileviä.
Rasismi lienee aihe, joka on ollut kaikkien huulilla venäläisten lisäksi viime viikkoina. Kävin ennen joulua paikallisessa kalaa, kalajalosteita ja alueen tuottajien tuotteita myyvässä liikkeessä.
Minua ennen liikkeessä asioi venäläinen pariskunta suomalaisen tuttavansa kanssa. He poistuivat liikkeestä maksettuaan ostokset, ja minä pääsin tiskille.
Lähes samanaikaisesti, kun sain ostokset maksettua ja olin lähdössä, tuli liikkeeseen iäkkäämpi nainen. Hänen ensimmäinen lauseensa liikkeen myyjälle oli ”russakoille ruokaa”. Nainen oli siis ilmeisesti ehtinyt näkemään pihalla olleen Venäjän rekisterikilvissä olleen auton. Olikohan hän huomannut myös liikkeen omat venäjänkieliset kyltit? Niiden ideana on kai kertoa, että venäläiset asiakkaat ovat tervetulleita.
Historian painolasti on verinen ja raskas. Silti olen yllättynyt siitä, miten avointa ja hyväksyttyä venäläisten ryssittely itärajan tuntumassa on. Minä olen elänyt tähän asti pisimmän jakson elämästäni lännessä, yhdessä suomenruotsalaisten kanssa.
No, se selittääkin paljon, saattaisi joku idästä tokaista, sillä täällä ruotsin kieli ei ole häävissä huudossa. Mikä teille tai oikeammin kai meille täällä sitten kelpaa?
Oma äidinäitini oli Karjalan evakko, joka joutui aikanaan jättämään Viipurin. Hänellä ei ollut mitään kaunista sanottavaa venäläisistä. Mutta ei hänen perintönään lapsille tai lapsenlapsille siirtynyt tapaa vihata tai vähätellä venäläisiä, sen paremmin kuin muitakaan kansallisuuksia, saati sitten erilaisuutta ylipäätään.
sari.penttinen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
