Ruutuinen Reino – rakastettu vanhus
Jokainen tohveli vaatii paljon käsityötä ja tarkkuutta. Työntekijät vakuuttavat, että vauhti on tehtaalla kiihtynyt sitä mukaa, kun jalkineita on opittu tekemään. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoLIEKSA (MT)
Aivan selvää on, että Reinot ja Ainot pitää tehdä Suomessa.
Näin on, kun kuuntelee toimitusjohtaja Arto Huhtista. Hän ja kehityspäällikkö Tuire Erkkilä ostivat tasan kymmenen vuotta sitten itselleen työpaikat entiseltä työnantajaltaan Nokialta ja perustivat Reino & Aino Kotikenkä Oy:n.
Nokiassa omistajat hinkuivat ulkoistamisen perään, mutta Huhtinen ja Erkkilä uskoivat suomalaisuuteen. Ja uskovat yhä.
”Yli 80-vuotiaan tuotteen rinnalla maailmalta takaisin ostamamme lestinpaistokoneet ovat lähes uusia. Nehän ovat vasta 1950-luvulta”, Huhtinen naureskelee.
Hänelle Reinot ja suomalaisen työn puolustaminen toivat kolme vuotta sitten kutsun Linnan juhliin, mikä tuntui hienolta kunnianosoitukselta. Tänä vuonna itsenäisyyspäivään liittyy toinen upea tapahtuma:
”Olen ollut keräilijä lapsesta saakka. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan elokuvajulisteista keräämäni yli 30 kappaleen kokoelma saatiin kehystettyä, ja nyt niistä ripustetaan näyttely Tampereen Reino-kauppaan. Siellä vietän pienimuotoisia avajaisia itsenäisyyspäivänä”, Huhtinen kertoo.
Huhtisen juttelu rönsyilee neuvostoliittolaisesta Hilja Maitotytön elokuvajulisteesta muihin kulttuuriasioihin.
”Kulttuurissa Reinot ovat paljon mukana. Ostimme esimerkiksi Juicen perikunnalta koko hänen kirjastonsa ja lahjoitimme sen tamperelaiseen palvelukotiin Violaan. Nyt vireillä on kirjaston tukiyhdistys. Violassa koululuokat voivat vierailla ja tutkia Juicen kommentteja kirjojen sivuilta.”
Lieksassa tehdas hiljenee itsenäisyyspäiväksi, vaikka juuri näinä viikkoina eletään vuoden kiihkeintä aikaa. Kauppiaat huomaavat viime hetkellä, että joulumyynnin hittitossuja puuttuu valikoimasta.
Työnjohtaja Pirjo Sotikov hymyilee, että jos hän vielä jouluna tuottaa normaalia puhetta, jälleen on selvitty sesongista.
Hän tuli Lieksan tehtaalle heti perustamisvaiheessa kymmenen vuotta sitten. Samalla työllisyyskurssilla oli valtaosa muistakin tehtaan nykyisistä työntekijöistä.
”Minulla oli ompelualan koulutus ja olin Luhdalla töissä, kunnes se lopetti Lieksassa. Sitten sain täältä töitä.”
Pirjo Sotikov sanoo viihtyvänsä ”Tossulassa” oikein hyvin. Usein hän huomaa Lieksassa myös vilkuilevansa, mitä kenelläkin sattuu olemaan jaloissa.
”Mukavalta tuntuu nähdä Reinoja erityisesti nuorilla. Se on varmasti rokkareiden ansiota.”
Ompelimossa naiset surruttavat uutuuksia. Pari viikkoa sitten markkinoille ilmestyivät ensimmäiset Reino-ruutuiset saunatossut. Ne olivat yhden työntekijän idea.
Toimitusjohtaja Huhtinen iloitsee, että saunatossut tasaavat työvoiman tarvetta hiljaisimpina aikoina, vähentävät materiaalihukkaa ja tukevat erinomaisesti perus-Reinojen markkinointia.
Toisena tämän talven uutuutena ovat armeijan huopasaappaista ylijääneestä huovasta ommeltavat Pakkas-Reinot.
Parhaillaan sellaista ompeleva Terttu Kiiskinen huokaa ompelukoneensa ääressä, ettei paksuja huopakappaleita ole yhtä helppo yhdistää kuin perinteistä ruutuhuopaa.
”Pitää vain tehdä!”
Saunatossujen kimpussa on puolestaan Helvi Reittu, syntyperäinen lieksalainen, joka on niin ikään ollut töissä tehtaalla alusta saakka.
”Työtä ja toimeentuloahan tämä on meille merkinnyt. Olen tykännyt työstä ja siitä, että tehtäviä voi täällä vaihdella. Taukojumpat tulevat tarpeeseen.”
Yleisesti ottaen työntekijät ovat tyytyväisiä, vaikka moni sanoo tahdin vuosien mittaan kiihtyneen.
”Tosin syynä voi olla sekin, että olemme oppineet tekemään näitä.”
Tehtaanmyymälässä vakuuttuu siitä, että tossut ovat muutakin kuin ruskeata tai pinkkiä ruutua. On esimerkiksi punaisella piristettyä siniruutua, joka on Sotikovin lempitossu.
”Ne sopivat farkkujen kanssa pidettäviksi”, hän perustelee.
Sitten on ballerinaa Katri Helenan mukaan nimettynä, tennaria nuorisolle, punaista joulun henkeen, sinivalkoista jääkiekon maajoukkueelle ja mustaa tossua Nightwish-nimikoinnilla.
”Malleja on varmasti kymmeniä. Muutamia niistä on jo karsiutunut. En osaa muuta toivoa kuin tasaiseen tahtiin jatkuvaa menekkiä ja ajoittain uusia hyviä tuotteita”, työnjohtaja Pirjo Sotikov summaa.
Tehtailija Arto Huhtinen on samoilla linjoilla:
”Tasainen menekki on parasta. Pärjätäänkö käsityöllä vielä kymmenen vuoden päästä? Vastaus riippuu täysin siitä, onnistummeko ansaitsemaan vuosien aikana hankkimamme luottamuksen aina uudestaan.”
Hänestä tuntuu hyvältä, että Ensiaskel-Reinot ovat myymälöistä usein lopussa. Niitä jopa varataan ja jonotetaan.
”Se antaa uskoa siihen, että uusia Reinojen käyttäjiä syntyy Suomeen joka päivä lisää.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
