Saksalainen eurolääke: pahan päivän rahastot
Eurokriisissä pahin on ohitse – eikä kuitenkaan ole.
Saksalainen taloustieteilijä Ferdinand Fichtner muistuttaa, etteivät eurokriisin alkusyyt ole minnekään kadonneet.
”Voimme koska hyvänsä syöksyä takaisin tilanteeseen missä jotkut valuuttaunionin maat velkaantuvat toisten kustannuksella”, sanoo Fichtner.
Fichtner johtaa makroekonomian osastoa Saksan suurimmassa taloustutkimuslaitoksessa DIW:ssä Berliinissä. Hän muistuttaa, miten kriisin alussa kontrolloimattomat pääomavirrat syöksyivät pohjoisen Euroopan kansantalouksista tämän hetken kriisimaihin.
”Yksittäiset talouden sektorit kasvoivat kohtuuttomasti. Espanjassa paisui rakennuskupla. Kreikassa pullistui julkinen talous.”
Sitten hermostuivat kansainväliset pääomamarkkinat.
Nyt ylikapasiteettia on purettu ja vuolaille pääomavirroille ei ole enää kysyntää.
Reaalitalouden ongelmat ovat kuitenkin ennallaan. Työttömyys rehottaa ennätysmitoissa. Pankkijärjestelmä ontuu edelleen.
”Ei pidä sulkea silmiään siltä, että niitä euroalueen institutionaalisia puutteita, jotka meidät tähän kriisiin syöksivät, ei ole minnekään poistettu”, sanoo Fichtner.
Kriisimaiden velkataakka kasvaa edelleen. Samaan aikaan Saksan talous osoittaa jo ylikuumenemisen merkkejä.
”Saksassa puhutaan nyt kiinteistökuplan vaarasta. On aivan mahdollista, että Saksassa paisuu samanlainen kiinteistöjen yliarvostuksen tyhjiö kuin mikä muodosti alun perin kriisin ytimen Espanjassa”, kuuluu varoituksen sana Berliinistä.
Makroekonomistin työpöydälle on järjestynyt kaksi suuntaviivaa, joilla rahaliitto saadaan uusille urille. Aluksi kriisimaiden reaalitalous tarvitsee uuden liiketoimintamallin.
”Uusi kasvu ei saa perustua ulkomailta tuodun pääoman vetoapuun. Nyt tarvitaan omaa, itse luotua, kestävää vientiteollisuutta. Tämä on kriisimaiden suurin tehtävä”, määrittää Fichtner.
DIW:n tutkimustieto sanoo, että Espanja ja Portugali ovat tässä suhteessa parhaassa asemassa. Niillä on vientiorientoituneen tuotannon perinne.
”Kreikan ja Italian kyky rakentaa uutta vientiä on heikko”, arvioi berliiniläisekonomisti.
Ferdinand Fichtner on työskennellyt asiantuntijana myös Euroopan keskuspankissa. Kokemuksen perusteella hän sanoo, että pelkkä yhteinen rahapolitiikka ei riitä, jos euron kriiseiltä aiotaan vastaisuudessa välttyä.
Pääomien liikkeisiin on saatava vauhtia sisämarkkinoilla. Mutta uudenlaisen säätelyn tuella.
”Tarvitaan valuuttaunionin maiden investointirahasto”, päättelee Fichtner.
Pitkän päälle on luotava järjestely, jossa yksittäinen euromaa voi harjoittaa muita elvyttävämpää talouspolitiikkaa.
”Tätä varten pitää koota euromaiden pahan päivän rahasto. Siitä ammennetaan tukea suhdannetaantuman koettelemalle jäsenmaalle”, suunnittelee Fichtner.
Saksalaistutkijan aloitteet tuntuvat puhtaana talousajatteluna ensi näkemältä järkeviltä. Ongelmaksi voi muodostua, että poliittisesti ne muistuttavat erehdyttävästi fiskaalista federalismia. Sen kannatus on viime eurovaalien perusteella pahasti laskusuunnassa.
JORMA MATTILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
