
Haaskaruokintapaikoille vietiin viime vuonna Kainuussa 44 000 kiloa eläinten raatoja
Ruokintapaikkojen valvonta on vaikeaa. Ongelmia ovat paikkojen siisteys ja sijainti liian lähellä vesistöä.
Eläinten ruhoja sidotaan usein kiinni haaskapaikoille, jotta eläimet eivät kuljettaisi niitä pois. Kuvassa on yksi Kuhmossa kesän aikana tarkastetuista haaskoista. Kuva: Pekka Agarth
Osaa haaskanpitäjistä on jouduttu ohjeistamaan haaskapaikan siistimisessä. Kuvassa on yksi Kuhmossa kesän aikana tarkastetuista haaskoista. Kuva: Pekka Agarth
Haaska ei saa aiheuttaa maaperän eikä vesistöjen pilaantumista. Haaskapaikan valinnassa on huomioitava pohjavesialueiden, järvien, jokien ja muiden vesistöjen sijainti. Kuvassa on yksi Kuhmossa kesän aikana tarkastetuista haaskoista. Kuva: Pekka AgarthKainuussa haaskapaikkarekisteriin on rekisteröity yhteensä 105 haaskaa, mukaan lukien pienpetohaaskat. Näistä haaskoista 49 sijaitsee Kuhmossa.…
Kainuun soten hygieenikkoeläinlääkäri Eero Schroderus kokoaa Kainuun kuukausi-ilmoitukset. Viime vuonna koko Kainuussa eläinperäisiä sivutuotteita ilmoitettiin viedyksi haaskaruokintapaikoille 44 000 kiloa, josta puolet Kuhmossa.
Eniten sivutuotteita käyttävät haaskanpitäjät pyritään Kainuussa tarkastamaan kolmen vuoden välein. Tarkastuksia tehdään myös, jos syntyy epäilyjä säännöstenvastaisuudesta.
”Osa haaskaruokintapaikoista on ollut siistejä. Osalle haaskanpitäjistä on annettu ohjeita haaskaruokintapaikan siistimiseksi. Ohjeistuksia siirtää ruokintapaikkoja kauemmaksi vesistöstä on myös annettu."
Kilomääräisiä rajoituksia haaskoille vietävien sivutuotteiden määristä ei ole asetettu. Haaskapaikalle kuljetettavan sivutuotteen määrän tulee olla suhteessa kulutukseen.
Haaskaruokinnassa sallittuja sivutuotteita ovat muun muassa kuolleet siat, porot, hevoset ja alle vuoden ikäisten nautojen raadot. Myös kasvatetun kalan ja kalatuotteiden käsittelystä syntyneiden sivutuotteiden sekä luonnonvaraisten eläinten raadot ovat sallittuja.
Haaskaruokintapaikalle toimitettujen sivutuotteiden määrä on ilmoitettava kuukausittain kunnaneläinlääkärille, jonka alueelta sivutuotteet ovat peräisin.
Mikäli haaskapaikka sijaitsee toisen kunnan alueella, on myös käyttökunnan kunnaneläinlääkärille tehtävä ilmoitus.
Eläinlääkärin näkökulmasta haaskanpitoon liittyy pieni, mutta olemassa oleva eläintautiriski. Haaskanpitoa koskevat säädökset ovat myös monen eri lain alla ja toimintaa koskettaa monia lakiin kirjaamattomia Elintarviketurvallisuusviraston ja maa- ja metsätalousministeriön linjauksia.
”Valvonta on myös hankalaa, sillä tarkastuksia ei voi tehdä kovin tiheään. Käytännössä ei voida tietää, mitä haaskoilla tapahtuu tarkastusten välillä”, sanoo Schroderus.
Eläinlääkärin lisäksi kunnan ympäristönsuojelusihteeri ja riistanhoitoyhdistys tekevät omia tarkastuksiaan haaskaruokintapaikoille.
Kuluneen kesän aikana Kuhmossa on käyty tarkastamassa rekisteriin ilmoitettuja haaskoja kolmesti. Kuhmon kaupungin rakennustarkastaja-ympäristönsuojelusihteeri Risto Saarinen oli tarkastuksissa mukana, hänen mukaan haaskapaikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa.
Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Olavi Pääkkönen on toista mieltä. Hän moittii haaskojen sijoittelua, haaskoja löytyi sääntöjen vastaisesti vesistöjen ääreltä.
”Haaskat pitäisi yksiselitteisesti sijoittaa kuivalle maalle, ei vesistöjen äärelle. Tällainen haaskanpito pilaa vesistöjä sekä on terveysriski.”
Haaskanpitoa ohjaavan sivutuoteasetuksen mukaan haaska ei saa aiheuttaa maaperän eikä vesistöjen pilaantumista. Haaskapaikan valinnassa on huomioitava pohjavesialueiden, järvien, jokien ja muiden vesistöjen sijainti.
Pääkkösen mukaan joistain haaskoilta löytyi kiellettyä eläinainesta, lampaita ja yli 12 kuukautta vanhojen nautojen jäänteitä. Molemmat ovat kiellettyjä haaskoilla.
Tarkastusten yhteydessä löytyi myös haaskoja, joita ei ollut ilmoitettu rekisteriin. Tämän viikon keskiviikkona tehdyn tarkastuksen yhteydessä rekisteröimättömiä haaskoja löytyi neljä, kertoo Pääkkönen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
