Kurkotus kohti taivasta
Valamon veljestön veli Timoteus tutkailee Marko Jääskeläisen keltaisen puhuvia teoksia, joista yksi esittää pyhittäjä Serafim Sarovilaista kiven päällä rukoilemassa. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoHEINÄVESI (MT)
Itseoppineiden taiteilijoiden käsissä Raamatun hahmot, apostolit, pyhimykset ja erityisesti enkelit saavat pidäkkeettömiä ja valloittavia muotoja. Enkelit inhimillistetään usein ihmiskasvoisiksi, ja Jumalakin voi olla suuri korva, jolle itse paholainen pääsee puhumaan teoistaan.
Heinäveden Valamon luostarin kulttuurikeskukseen on valikoitu kattava ja kaunis otos uskontoaiheisia veistoksia ja maalauksia sekä eurooppalaisilta että suomalaisilta tekijöiltä.
Valtaosa pienoispuuveistoksista on peräisin Puolasta, josta lääkäripariskunta Maija ja Volker Dallmeier niitä alkoi kerätä 1960-luvulta lähtien. Sittemmin Dallmeierit lahjoittivat kokoelmansa Kaustisen kunnalle ja Maaseudun Sivistysliitolle.
Raahen museosta on Valamoon saatu Suomessa poikkeuksellisen hieno taidonnäyte 1600-luvun kirkkotaiteesta.
Raahen vanhan kirkon pyöreämuotoiset ja helakasti maalatut koristeveistokset ovat alun perin Mikael Baltin tekemiä.
1800-luvulla veistokset nykyihmisen onneksi poistettiin kirkosta, ennen kuin kirkko tuhoutui tulipalossa. Niiden ei enää nähty tyydyttävän sen ajan modernimpaa kirkon sisustustyylimakua.
Katolisen kirkon vaikutuspiirissä syntyneiden Madonna-veistosten lisäksi esillä on parin suomalaisten ite-maalarina (itse tehty elämä) tunnetun tekijän maalauksia ja muun muassa edesmenneen pohjalaispuusepän Heikki Junnon koskettava, puinen Enkeli.
Taivas kattona -näyttely jatkaa Valamon luostarin suosittujen ekumeenisten näyttelyjen sarjaa. Tälläkin kertaa vain yksi seinä on pyhitetty ikonitaiteelle, muutoin kokonaisuus rikkoo iloisesti kaikenlaisia kristillisen taiteen määreitä.
”Itseoppineet, kouluttamattomat taiteilijat eivät edes tavoittele korkeakulttuurista taidekäsitystä, vaan kuvaavat omaa maailmaansa sellaisena kuin se heille näyttäytyy”, veli Timoteus Valamon luostarista esittelee.
Hän muistuttaa, että monet maalarit jäivät eläessään hyvin köyhiksi ja syrjäytyneiksi ihmisiksi.
Uskonnollisuuden, myyttien ja pyhyyden kuvaaminen oli heille yhtä luontevaa kuin muidenkin aihepiirien.
”Usein ite-taiteilijoilta puuttuvat vääränlaiset pidäkkeet suhteessa uskontoon. He ovat herkästi kokevia ja tuntevia ihmisiä valtavirtojen ulkopuolella”, Timoteus pohdiskelee.
”Maalareista Sirkka Keräsellä ja Marko Jääskeläisellä on kummallakin läheinen suhde ortodoksisuuteen. Jääskeläinen on kotoisin syrjäiseltä kylältä Rautalammilta. Keränen puolestaan ihan Valamon naapurista Karviolta ja asuu nykyisin Kajaanissa. Meille olisi suuri ilo ja kunnia, jos vuonna 1926 syntynyt Keränen vielä kesällä jaksaisi saapua näyttelyä katsomaan.”
Pienellä pöydällä on harvinaislaatuinen seurakunta: arkkiatri Risto Pelkosen kilpikaarnasta veistämät hahmot saavat hyvälle tuulelle. On pappia ja lukkaria, herraa ja rouvaa, lastenvaunut ja aarrearkkukin sekä uusimpana joukossa vaivaisukkoja.
Samantyylinen tiivis yhteisöllinen vaikutelma syntyy tuntemattomaksi jääneen taiteilijan körttiläisistä. Teos on signeerattu nimellä Arnold J.
Puuhahmojen ilmeissä on kahvin ryystämiseen ja sanan kuuloon keskittyvää hartautta. Jotain syvää suomalaisuutta ne henkivät vastapainona värikkäämmille keskieurooppalaisille veistoksille.
LIISA YLI-KETOLA
Taivas kattona –
hengellisyys kansantaiteessa -näyttely avoinna 30.8. saakka
Valamon kulttuurikeskuksessa.
Toukokuun loppuun
avoinna ti–su 11.30–17.
Kesäkuun alusta lukien
ma–la klo 10–17 ja
sunnuntaisin 12–17.
Usein ite-
taiteilijoilta
puuttuvat vääränlaiset pidäkkeet suhteessa
uskontoon.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
