Suomalaisten puutarhakasvien parhaimmiston valikoima laajenee

Erika Torro-Kerttula oli perennaostoksilla Hyvinkään Multasormessa tiistaina. Tärkeä kasvien valintaperuste on värikkyys. Kotimaista hän kertoo suosivansa, mikäli se on mahdollista. Lauri Salminen Kuva: Viestilehtien arkisto

FinE-merkittyjen kasvien valikoima on laajentunut tänä keväänä.

Tunnuksen saavat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Laukaan toimipaikan kautta tuotantoon tulevat viherrakentamisen kasvit.

Mukana on esimerkiksi ensimmäinen keltakukkainen ruusu. Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta peräisin oleva William’s Double Yellow tunnettiin ennen nimellä Kaisaniemi.

Samoin kaikki Suomessa jalostetut marja- ja hedelmälajikkeet saavat FinE-tunnuksen. Esimerkkeinä mainittakoon viherherukat Venny ja Vilma.

Lisäksi Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) laadukkaat siemenlähteet on nyt FinE-merkittyjä.

Muutoksen jälkeen suomalaisia valiokasveja on 185. Valtaosa on koristepensaita. Marjoja ja hedelmiä on 71.

Siemenlähteitä on valikoimissa yhdeksän.

”Päätös asiasta tehtiin alkuvuodesta, mutta sitä on pohdittu pitkään. Erityisesti koristekasvipuolella valikoima on niin runsas, että FinE-kasveilla haluttiin lisää markkinanäkyvyyttä”, kertoo vanhempi tutkija Sirkka Juhanoja MTT:stä.

Hän arvioi, että taimihinnastoissa ja esitteissä muutos näkyy laajasti vasta ensi vuonna.

Tiedottamista tarvitaan yhä enemmän, jotta FinE-merkki tulisi kuluttajille tutuksi.

Vuoden takaisen tutkimuksen mukaan osa kuluttajista tuntee sen erittäin hyvin ja osa ei tunne ollenkaan.

”Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä useampi tietää merkin ja tekee valintoja sen perusteella.”

Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, koska merkki kertoo talvenkestävyydestä.

Seuraavina FinE-kasveina ovat perennat. ”Lähivuosina”, Juhanoja vastaa kysymykseen milloin.

Tänä keväänä on saatu esimakua, kun ensimmäinen tunnuksen sai rusopäivänlilja Sirkku. Sen kukinta alkaa Etelä-Suomessa heinäkuun alkupuolella ja jatkuu elokuulle.

Sirkku-nimen saanut kanta on peräisin Limingasta. Sieltä se saatiin tuotantoon Oulun yliopiston kautta.

Rusopäivänlilja on vanha, perinteinen perenna. Sitä on istutettu koristekasviksi ilmeisesti jo 1800-luvulla.

Sirkkua on istutettu hautakivilinjojen väliriveihin ja pengerten välisiin luiskiin, jotka voivat olla vaikeita kasvupaikkoja. Sirkku on kuitenkin menestynyt hyvin, Juhanoja kertoo.

MAIJA ALA-SIURUA

Avaa artikkelin PDF