Unohtuuko sote-uudistuksessa ihminen?

Palvelun järjestämisvastuun suhteen kunnat ovat nostaneet kädet pystyyn: puoluejohtajien linjausta viidestä erityisvastuualueestapidetään lähes pyhänä, Seppo Pirttikoski kirjoittaa. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

Kunnat ovat antaneet sote-lakiluonnoksesta lausuntonsa. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että jotain on tehtävä. Sosiaalitoimen ja erityisesti erikoissairaanhoidon menojen kasvu ei voi jatkua tällaisena. Lääkäriin ei tahdo päästä ja yksityiseen palveluun läheskään kaikilla ei ole varaa.

Hartaan erimielisiä ollaan puolestaan siitä, kuka palvelut tuottaa. Tuottaako palvelun kunta, keskuskaupunki, pieni kuntayhtymä vai peräti maakunnan kokoinen kuntayhtymä.

Palvelun järjestämisvastuun suhteen kunnat ovat nostaneet kädet pystyyn: puoluejohtajien linjausta viidestä erityisvastuualueesta pidetään lähes pyhänä. Asiana, johon kukaan ei enää saa puuttua.

Perus- ja erikoissairaanhoidon organisaatioiden yhdistämisessä tuntuisi olevan viisautta. Tällöin loppuisi jatkuva kisaaminen henkilöstöstä, välineistä ja rahasta. Yhdistetyssä organisaatiossa voitaisiin terveydenhuollon osaaminen hyödyntää maksimaalisesti. Suomessa olisikin varsin luontevaa koota terveydenhuolto maakunnittain kuntayhtymiksi.

Tässä lakiluonnoksessa ei ole tarkkaan määritelty lähipalveluita. Miksi ei?

Valistunut arvaukseni on se, että niitä yritetään keskittää keskuskaupunkeihin. Jotta näin ei kävisi, lähipalvelut tulee määritellä lailla ja ne on taattava lailla joka kunnassa. Ellei tätä kirjausta saada lakiin, näemme tulevaisuudessa ennen näkemättömän palveluiden keskittämisaallon.

Erityisen tärkeinä pidän nykyisten terveyskeskusten tuottamia lähipalveluita. Toimiva ja palveleva terveyskeskus on oltava jatkossakin jokaisessa kunnassa. Uudella sote-lailla ei saa tätä romuttaa.

Sote-uudistuksen tavoite on kunnianhimoinen. Sen yhtenä tavoitteena on ottaa pois kunnilta sosiaalipalveluiden tuottaminen ja viedä sekin kuntaa isommalle organisaatiolle. Tätä tulee arvioida uudelleen. Kuntien sosiaalitoimella on nimittäin jatkuva ja tiivis vuorovaikutus päivähoitoon, kouluihin, nuoriso- ja liikuntatoimeen sekä kunnan työllisyysasioihin. Näitä sidoksia ei missään olosuhteissa pidä katkaista.

Lisäksi sosiaalitoimen asiat ovat poikkeuksetta yksilöasioita, johon liittyy tiiviisti asiakkaan läheiset tai perhe. Näistä syistä sosiaalitoimen palvelutuotanto ja järjestämisvastuu pitäisi jättää kuntiin, lähelle ihmistä. Tämä olisi erityisesti kuntalaisten etu ja sitä kautta kuntien etu.

Tunnustan, että uudistumista on tapahduttava, mutta sen tulee tapahtua ihmisen ehdoilla ja lähipalvelut turvaten. Kuntien keskeinen tehtävä on alusta alkaen ollut huolehtia vähäosaisista. Tämä vastuu pitää kuntien edelleen kantaa ja se onnistuu parhaiten kuntien omien sosiaalipalveluiden kautta, ei niin sanottujen miljoonapiirien kautta.

Seppo Pirttikoski

agronomi

Perho/Ilmajoki

Avaa artikkelin PDF