Kansanvallan ensiaskeleita
Eduskunnassa oli keskiviikkona tauko ensi vuoden budjetin käsittelyssä, koska kansanedustajat kokoontuivat juhlaistuntoon valtiopäivätoiminnan 150-vuotisen historian kunniaksi.
Periaatteessa Suomessa olisi voitu juhlia valtiopäivätoiminnan 200-vuotisjuhlia jo vuonna 2009, koska ensimmäiset valtiopäivät eli maapäivät pidettiin Porvoossa maaliskuussa vuonna 1809. Silloin Venäjän keisari Aleksanteri I ilmoitti kohottavansa Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.
Samassa yhteydessä perustettiin hallituskonselji eli nykyisen valtioneuvoston edeltäjä. Valtioneuvosto on jo voinut juhlia olemassaolonsa 200-vuotisjuhlia.
Yhteys entiseen emämaahan Ruotsiin ei kuitenkaan täysin katkennut, koska Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustuslaeiksi tulivat vuoden 1773 hallitusmuoto ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja. Suomella oli lisäksi oma raha ja armeija.
Porvoon valtiopäivien jälkeen seuraavat valtiopäivät kutsui koolle keisari Aleksanteri II 18. syyskuuta 1863. Valtiopäivien väliin jäänyttä yli viiden vuosikymmen aikaa kutsutaan virkavaltaisuuden ajaksi.
Vuoteen 1906 saakka säädyt kokoontuivat valtiopäiville 3–5 vuoden välein. Vuoden 1905–1906 valtiopäivillä asiana oli säätyvaltiopäivien lakkauttaminen ja siirtyminen vaalilla valittavaan eduskuntajärjestelmään. Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1907.
Eduskuntauudistus oli merkittävä ja moderni. Uudistuksen yhteydessä suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä maailmassa.
Eduskunnan ensimmäiset vuodet olivat Venäjän vallan aikaa, mutta vuonna 1917 joulukuun 6. päivä Suomen eduskunta hyväksyi äänin 100–88 P. E. Svinhufvudin senaatin tekemän esityksen Suomen julistautumisesta itsenäiseksi.
Eduskunnan rooli on vuosien varrella vaihdellut, mutta sen merkitys on edelleen kansanvallan kannalta keskeinen. Eduskunnan merkitystä ei ole murentanut edes se, että nykyisin merkittävä osa lainsäädännöstä tulee EU:n toimielimiltä. Ilman eduskunnan suostumista asetuksista ja direktiiveistä ei tule osaa Suomen lainsäädäntöä. Myös hallituksen tulee edelleen nauttia eduskunnan luottamusta.
Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd.) kiitteli juhlaistunnossa pitkät perinteet omaavaa suomalaista sopimisen kulttuuria. Hänen mielestään sopimisen kulttuuri juontaa juurensa jo 1800-luvun valtiopäivätoiminnasta. Koska päätöksen tekemiseen vaadittiin kolmen säädyn hyväksyntä, oppivat edustajat jo silloin, että aina tarvittiin myös muiden tukea.
Heinäluoma muistutti, että yhteistyökykyä tarvittiin myös vuoden 1863 valtiopäivillä. Silloin kyettiin tekemään Suomen historian suurin kuntauudistus ja erottamaan kunnat seurakunnista. Tätä samaa yhteensovitusmenettelyä Heinäluoma kaipaa myös nykyisen kuntauudistuksen läpiviemiseksi.
Eduskunta on kansanvallan näyteikkuna. On tärkeää, että edustajat käyttäytyvät vaativan ja arvokkaan tehtävänsä edellyttämällä tavalla.
Kansanvallan kehityksen merkkipaalujen muistaminen on tärkeää, koska ne ovat olleet ratkaisevia nykyisen kaltaisen Suomen syntymiselle.
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth on kiteyttänyt historian tuntemisen merkityksen hyvin: Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
