Taidekonservointi säilyttääteokset tuleville sukupolville
HEINÄVESI (MT)
Tulipalot, ilkivalta, väärä ripustuspaikka ja vahingot, luettelee Valamon luostarin konservointilaitoksen johtava konservaattori Riikka Köngäs syitä taideteosten konservoinnin tarpeelle.
”Suurimmaksi osaksi teemme kuitenkin rutiinitöitä, kuten lohkeilleen värin kiinnittämistä.”
Vuonna 1984 avattu Valamon konservointilaitos on Suomen valtion rakennuttama laitos erityisesti ortodoksisen kirkon tarpeisiin. Se on erikoistunut ikonikonservointiin ja puulle sekä kankaalle maalattujen taideteosten konservointiin
Noin puolet töistä tehdään ortodoksisille seurakunnille ja puolet muille tahoille, kuten luterilaisille seurakunnille, museoille, vakuutusyhtiöille ja yksityishenkilöille.
Könkään lisäksi konservointilaitoksessa työskentelee kolme konservaattoria sekä tutkimusvalokuvaaja.
Taidekonservointi vaatii pitkää pinnaa. Työ on tarkkaa ja se on ennen kaikkea tekniikkalaji.
Konservaattorin tärkeimpiä työkaluja ovat muun muassa skalpelli eli pieni terävä veitsi, pinsetit, ruiskut ja pensselit, luettelee Köngäs. Hän on opiskellut taidekonservointia Englannissa sekä taiderikosopintoja ja kulttuuriperinnön suojelua Italiassa.
Opintoihin kuuluu muun muassa paljon kemiaa. Konservaattori pyrkii tiukasti säilyttämään teokset alkuperäisessä asussaan, joskus turvaudutaan restaurointiin eli tehdään teokseen aavistuksen verran muutoksia arvon säilyttämiseksi.
”Riippuen teoksen sijoituspaikasta niitä konservoidaan tai restauroidaan. Museossa esillä oleville teoksille tehdään vähemmän kuin esimerkiksi kirkossa esillä oleville ikoneille.”
Työssä hyödynnetään sekä uusia että vanhoja tekniikoita ja materiaaleja. Aiemmin on käytetty paljon myrkyllisiä aineita. Niistä yritetään päästä eroon, selittää Köngäs.
Yksi kauan käytössä ollut aine on kalaliima. Sillä kiinnitetään puulle maalattujen teosten halkeilevia värejä. Kalaliima säilynee käytössä tulevaisuudessakin, sillä se on myrkytön ja toimiva. Kalaliima keitetään kalojen ilmarakoista ja nahoista.
”Kaikkia teoksia ei voi pelastaa. Joskus tulipalo tai ilkivalta on vaurioittanut teosta niin pahoin, että mitään ei ole tehtävissä.”
Konservointi on vaativaa työtä, eikä valmista synny hetkessä. Mutta konservoinnin jälkeen teos kestää seuraavat 50–100 vuotta, sanoo Köngäs. Kustannusarvio teoksen konservoinnista on maksuton.
”Älä koskaan ryhdy puhdistamaan tai korjaamaan teosta itse, vaan luota ammattilaiseen, jotta vaurio ei pahene entisestään.”
Kovien pakkastalvien jälkeen Valamoon tulee yhteydenottojen piikki. ”Mitä kylmempää on ulkona, sitä enemmän sisätiloja lämmitetään. Kuiva sisäilma ei tee hyvää taideteoksille.”
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
