Kaivoslaissa piilee virhevalinnan mahdollisuus

Kaivosalueiden uusien korvausten kanssa kannattaa olla tarkkana. Kuva on Outokummun kromikaivokselta Kemistä. Kuva: Pekka Fali

Kun kaivoslaki muuttui vuonna 2011, lakiin kirjattiin, että metalleja louhivan kaivoksen pitää maksaa maanomistajalle vuotuista korvausosuutta toiminnasta kertyvästä hyödystä.

Maanomistajalle kuuluva louhintakorvaus on kaksiosainen. Kiinteä korvausmäärä on 50 euroa hehtaarilta vuodessa ja sen lisäksi maanomistajalle kuuluu vuosittain 0,15 prosenttia vuoden aikana louhittujen metallien arvosta.

Esimerkiksi miljoonasta eurosta 0,15 prosenttia on 1500 euroa.

Kaivosyhtiöllä ei ole kuitenkaan velvollisuutta maksaa vuosittaisia korvauksia, jos maanomistaja luopuu omistusoikeudestaan.

Maankäyttöasioiden konsultti ja tuottajajärjestö MTK:ssa pitkään alan asiantuntijana työskennellyt Markku Tornberg arvioi, että melkein kaikki kaivokset perustetaan niin, että maanomistaja myy maansa kaivosyhtiölle. Uuden lain myötä asiassa ei kannata hätiköidä.

"Maapohjasta saatava korvaus on huomattavasti pienempi kuin louhintakorvaus, joka voi olla viisin-, jopa kymmenkertainen maapohjakorvaukseen verrattuna."

Käytännössä maanomistajat eivät ole vielä päässeet hyötymään kaivoslain uudistuksesta.

"Näiden korvausten vahvistamisia ei ole vielä ollut", kertoo kaivosasioiden johtava asiantuntija Ossi Leinonen Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes). Sen velvollisuutena on vahvistaa maksettavat korvaukset.

Leinosen mukaan uuden lain aikana luvitettuja kaivoksia ei ole ehditty vielä käynnistämään. Kaivosalalla on eletty viimeksi kuluneina vuosina hiljaisia aikoja, kun metallien kysyntä on vähentynyt maailmanmarkkinoilla.