Terveenä työssä Sukupolvenvaihdos vaatii kärsivällisyyttä
Keskustelupalstoilta on helppo löytää tarinoita pieleen menneistä sukupolvenvaihdoksista. Niitä yhdistää yksi asia: asutaan samassa pihapiirissä. Usein ongelmatarinoissa myös jaetaan keittiö – nykyisin asiantuntijat kehottavat harkitsemaan tällaista asumisratkaisua tarkasti.
Nettiin eivät tietenkään kirjoita ne, joiden kohdalla yhteisasuminen onnistuu, mutta turhia riskejä kannattaa välttää. Napanuora on katkaistava, oli asumisjärjestely millainen hyvänsä. Kaupungissa lapset lentävät pesästä omille siivilleen eivätkä enää palaa kotiin. Sukupolvenvaihdoksessa itsenäistyminen tapahtuu usein vähitellen, uutta roolia opetellen.
Sukupolvenvaihdokseen liittyviä ongelmia voitaisiin vähentää, jos osapuolet valmistautuisivat muutokseen etukäteen. Se onnistuu esimerkiksi työnohjauksessa tai perheterapiassa.
Keskeisiä asioita ovat roolit ja rajat sukupolvien välillä. Toinen asiakokonaisuus ovat konkreettiset työt ja tuotantotilojen hallinta sekä päätöksenteko. Uutta tilannetta pitäisi hahmottaa konkreettisten kysymysten avulla, muuten epäselvyydet ja hankaluudet eivät tule näkyviin.
Millainen on uusi roolisi tilalla, miten se käytännössä ilmenee? Mitä toivot muilta osapuolilta? Ovatko toiveesi mielestäsi realistisia? Mitä haasteita ja mahdollisuuksia uusi rooli sinulle antaa? Ammattilaisen kanssa erimielisyyksiä voidaan käsitellä rakentavasti eikä kenenkään tarvitse menettää kasvojaan.
Uuden omistajan kehitystehtävänä on ottaa johtajuus tilalla asiallisesti ja jämäkästi. Omien ratkaisujen tekemisestä ja rajojen asettamisesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Luopujien kehitystehtävänä on ymmärtää, että jokaisen sukupolven täytyy saada onnistua ja tehdä virheensä itse. Se, joka kantaa vastuuta taloudesta tekee päätökset.
Kaikkien olisi hyvä sitoutua kohteliaisiin käytöstapoihin, joista on vaikea sopia ilman ulkopuolista apua. Huutaminen, mykkäkoulu ja juoruilu voidaan sulkea pois yhteisellä sopimuksella.
Yhdessä sovitut pelisäännöt ennaltaehkäisevät ja rajaavat ongelmia. Kohteliaisuus on yksi tärkeimpiä keinoja pitää yllä ihmissuhteita. Kohteliaisuus on myös taito, jota voi harjoitella.
Hyvien käytöstapojen noudattaminen ei nimittäin aina tunnu helpolta läheisissä ihmissuhteissa, sillä mukana on paljon tunteita. ”Lapsia” (vaikka he olisivat 30-vuotiaita) tekee mieli neuvoa, vaikka he eivät olisi kysyneet neuvoa. Vanhemmille suuttuu helpommin kuin työkaverille eikä anoppi tai miniä ehkä sittenkään tunnu niin mukavalta, kun hän asuu liian lähellä.
Kodin ja pihapiirin yksityisyydestä olisi hyvä puhua, samoin siitä, miten erimielisyydet ratkaistaan. On olemassa asioita, joista ei neuvotella ja asioita, joista voidaan neuvotella – jako kahteen kannattaa käydä läpi.
Aikuismainen, kohtelias käyttäytyminen velvoittaa kaikkia osapuolia. Kunnioitusta ei voi vain vaatia itselleen, se pitää ansaita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
