Pelastetaan uhanalainen suomenpukki
Ainoa oikea pukki on suomenpukki. Amerikanpukki on vieraslaji. Kuva: Viestilehtien arkistoNaapurin mies kysyi, rupeaisinko heille joulupukiksi. Mikä ettei, sanoin ja aloin pohdiskella sopivia pukintamineita. Kaivoin esiin vanha lammasturkin, joka on jo pitkään roikkunut ullakolla toimettomana. Rautakaupasta hain putkimiehen hamppua ja olen siitä sommitellut itselleni näyttävää partavärkkiä. Siinä toimessa on tullut pohdiskeltua joulupukin kulttuurievoluutiota.
Kaikki haluavat uskoa joulupukkiin. Evoluutio on muokannut pukin myyttihahmon niin ihmismieltä kiehtovaksi, että joulupukkiin uskominen on kivaa. Ei ihme, että partaukon hahmo tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa. Tunnettuudessa joulupukki vetänee vertoja toiselle vanhalle miehelle, joka pukeutuu oudosti, nimittäin itse paaville.
Joulupukki elää perimätietona. Lasten halutaan ehdoin tahdoin elävän edes lyhyen aikaa elämästään joulupukin satumaailmassa ja sukupolvesta toiseen aikuiset näkevät paljon vaivaa saattaakseen lapsensa joulupukkiuskoon. Ja niin vahvana lapsena opittu joulupukin kunnioitus meissä istuu, että pukin edessä jokainen aikuinenkin tuntee itsensä lapseksi.
Joulupukki on kiltti ja ystävällinen, mutta samaan aikaan salaperäinen ja myös kutkuttavan pelottava. Hän vaatii kiltteyttä ja urkintaorganisaationsa ansioista joulupukki on myös kiusallisen kaikkitietävä. Tuo kaikki tekee taruhahmosta ihmismieltä kiehtovan. Mutta voiko kukaan kieltää, että parasta joulupukissa on se, että hän tuo lahjoja?
Lahjojen antaminen on pukin liikeidean ylivoimatekijä ja ovelinta hänen toimintamallissaan on, että hänen ei edes maksaa lahjoja omasta pussistaan. Tästä ideasta kuka tahansa markkinointiammattilainen on kateellinen.
Joulun alla joulupukkiaate leviää kuin kulkutauti. Sen villitsemät aikuiset tulevat lapsenmieleisiksi ja aatteen sokaisemina he alkavat tehdä kummallisia asioita. Talvisessa arkipimeydessä raahustetaan salaisille ostoksille ja aletaan tehdä tavarakätköjä. Lapsia valmistetaan joulupukin tulemiseen lepertelemällä tontuista ja kiltteydestä. Miltei kirjoitustaidottomatkin pienokaiset houkutellaan tuhraamaan joulupukinkirjeitä.
Jokainen lapsi tulee huijatuksi ja elää hetken sokeassa uskossa. Vähitellen illuusio alkaa rakoilla, mutta halu uskoa joulupukkiin ei katoa. Joulupukki on joulupukki ja täyttä totta, vaikka hän tulisi naapurin autolla, vaikka hänellä olisi ihan selvästi isän vyö tai kummisedän kädet.
Erääseen pikkujouluun tuli joulupukki siviilit päällä. Hän alkoi vetää kassista joulupukin tamineita ja pukeutui niihin yleisön edessä. Sitä mukaa, kun joulupukin partahahmo alkoi muodostua, lähti yleisö innokkaasti leikkiin mukaan. Samaan tahtiin kuin valepukki vanheni, palasi aikuisyleisö lapseksi jälleen. Kun pukki oli vyöttänyt nuttunsa ja ottanut kepin kouraansa olivat kaikki, kyynisimpiä tosikkoja myöten leikissä mukana. Valepukista oli tullut oikea joulupukki.
Joulupukista on maailmalla kirjava joukko erilaisia mutaatioita. Kaikki uskonnolliset ja poliittiset aatteet ovat muokanneet sitä omien tarpeidensa mukaisesti. Nykypiltit luulevat, että se oikea aito joulupukki on amerikkalainen Disney-pukki, jolla on ylirehevä luonnottomaksi valkaistu partakuontalo.
Amerikan pukin paksusta hilehahmosta uhkaa tulla kansainvälinen pukkistandardi. Kaupallisuuden ja markkinavoimien tukema amerikanpukki on vieraslaji, joka leviää Suomessakin ja uhkaa syrjäyttää suomalaisen maatiaispukin, sen, jolla nurin käännetty lammasturkki, vaarin pieksut ja ylivuotinen joulukuusen runko sauvanaan.
Suomenpukki ei ole harmiton pullea veitikka. Sen jörö luonne ja nukkavieru olomuoto tekee siitä amerikanpukkia särmikkäämmän.
Minä ainakin aion esiintyä suomenpukkina ja teen osuuteni pelastaakseni uhanalaisen maatiaispukin sukupuutolta.
Antti Pajunen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
