Halkokauppa
Tämänkin lehden palstoilla on pohdittu, miten polttopuut olisi pinottava. Tässä pari tapausta kyseisestä aiheesta viidenkymmenen vuoden takaa.
Minulla oli Tikkakoskella kolmensadan kuution halkosavotta.
Luulin tekeväni hyvän työn laittaessani halkaistut puolet ylöspäin, mutta se ei työnjohtajalle kelvannut.
Sanoi: ”Huonosti pinottu. Saako tuota pinoa potkia?” Johon minä, että ”sen kun potkit, kyllä peäpuut kestävät”.
Ihme ja kumma, vähän aikaa, kun se ”nelivitosta” pinolle antoi, se laski viisi senttiä. Jatkossa halot olikin pantava sikin sokin, että semmoista se ennen.
Mutta käy se toisinkin päin, kun on ammattimiehet asialla.
Ennen vanhaan isä ostatteli naapurin isännältä metsään hakattuja halkoja, mutta isäntä ei suostunut metsässä mittaamaan, vaan sanoi, että ”ne turpoavat, kun hän ajaa ne tienvarteen yhteen pinoon”. Johon isä taas äkkiottoisena luonteena vastasi: ”Jos se kerran niin on, sinullahan riittää niissä halkoja lopuks ikää, kun ajat ne aina toiseen paikkaan ja ylimääräiset myyt.”
Se kauppa jäi tekemättä.
Vielä lopuksi varma konsti saada kuivat puut: Laita pinot korkeille aluspuille tuuliselle paikalle ja katto päälle. Klapit kuivavat kesällä, koivuhalot vaativat kaksi vuotta.
Matti Honkanen
Uurainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
