Politiikka ei ole virkamiespäätöksiä
Entisen ministerin lisäksi moni muukin puhui ennen kuin ehti ajatella. Poliitikot olivat lausumillaan kuohitsemassa itsensä ja kumartamassa yritysjohtajia ja virkamiehiä.
”Eli silloin yhtiön toimiva johto, tai sitten virkamies, tekee sen harkinnan, mutta ei poliitikko saa siihen puuttua, koska sitä rajaa ei kukaan meistä osaa vetää, milloin poliittinen päätöksentekijä on oikeassa ja milloin väärässä”, pääministeri Jyrki Katainen (kok.) sanoi eduskunnan kyselytunnilla.
Muutama kansanedustaja ja media yhtyivät kuoroon: virkamies saa, vaan ministeri ei.
Samalla kyseenalaistettiin, jopa kiellettiin omistajan oikeus puuttua yrityksen asioihin. Monelle kapitalisminkin kannattajalle oli vaikeaa nähdä sellaisessa rengin ylivallassa mitään ongelmaa, kun suhtautuminen yhteen silloiseen ministeriin sokaisi.
Kataisen kunniaksi pitää sanoa, että hän yön yli nukuttuaan oli ajatellut asian uudestaan.
”Omistajaohjauksen velvollisuus on katsoa valtionyhtiöiden toimintaa ja tehdä tämänkaltaista harkintaa kuin on tehty.”
Kunniaa saa myös kansanedustaja Tarja Filatov (sd.), joka blogissaan tuoreeltaan ihmetteli kyselytunnin lausuntoja.
Rehellistä puhetta kyselytunnilla oli, ettei poliittinen päätöksentekijä ole aina oikeassa.
Mutta jos yritysjohtaja ja virkamies ovat viisaampia kuin poliitikko, voimme luopua eduskunnasta, hallituksesta ja presidentistä. Ei tarvita puolueita eikä vaaleja.
Eihän se niin ole. Ihmisiä yritysjohtaja ja virkamieskin ovat, kun pintaa tarpeeksi raaputtaa. Ja ihminen on erehtyväinen. Paitsi toimittaja, jos mediaan on uskominen.
Paitsi että nyt ei ollut. Kataisen puheen jälkeen media paneutui lähes pelkästään siihen, oliko ohjeen antanut siihen muka oikeutettu virkamies vai paha ministeri. Asia ei ollut tärkeä, vaan henkilö. Journalistipalkinto odottaa sitä, joka kaataa ministerin.
Ministeri on virastonsa päällikkö. Merkillinen on ajatus, että hän ei saisikaan ohjata toimintaa, vaan sen tekisi hänen alaisensa virkamies yksin. Ministerihän kuitenkin päätöksistä lopulta vastaa, viimeistään seuraavissa vaaleissa.
Toinen asia sitten on, tekeekö ministeri päätöksiä omin päin vai onko hallituksella jokin yhteinen linja. Se hallituksen kuuluu selvittää sisällään.
Yksikään ministeri ei ole täysin puolueeton. En ole muuten minä etkä sinäkään. Meillä on näkemys siitä, miten asioita minun, yrityksen, kunnan, maan ja Maan parhaaksi pitää hoitaa. Asiaa mutkistaa vielä se, että joskus olen valmis tinkimään omasta edustani, koska jokin toinen etu on mielestäni suurempi, tulevaisuudelle tärkeämpi tai muuten vain sydämeen käyvä.
Kyse on arvoista.
Politiikka ei ole virkamiespäätöksiä. Se on arvovalintoja. Niitä tekemään valitsemme poliitikkoja. Järjestelmän etu on, että voimme vaihtaa edustajiamme helpommin kuin virkamiehiä.
Joku ministeri voi sympata Greenpeacea, joku toinen MTK:ta.
Kaikki päätökset eivät mene sinun tai minun mielen mukaan. Sen me joudumme hyväksymään, jos haluamme elää demokratiassa.
Omistajan vallan pohtiminen on sikälikin mielenkiintoista, että samat asiat koskevat niin valtion omistamia kuin muitakin yrityksiä, muun muassa osuuskuntien omistamia.
Toimitusjohtajan uhkaaminen erottamisella on mainittu menneellä viikolla törkeäksi. Erottaminen on kuitenkin omistajan oikeus. Tavan takaa talousuutiset kertovat sellaista tapahtuvan.
Herrasmiessääntönä pidetään, että omistaja ei puutu operatiiviseen johtamiseen, vain strategiaan. Viime kädessä omistaja päättää, mikä on strategiaa.
Luottamuksellista tietoa käsitellään yrityksissä johdon ja työntekijöiden yhteistyöneuvotteluissa. Nyt niissä saatua tietoa on käytetty ministerijahdissa.
Periaatteessa tietysti kaiken pitäisikin olla julkista.
Työntekijöiden edustajien mahdollisuus saada tietoa tosin saattaa vähetä, jos sitä ei voi jakaa luottamuksellisesti. Siksi ennakkotapauksen luulisi huolestuttavan palkansaajajärjestöjä ja ilmapiiristään huolehtivia yrityksiä.
heikki.vuorela@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
