Yhdessä on vaikeaa, yksin vaikeampaa

kirja

Olen pitänyt Riku Korhosen (syntynyt 1972) kolumneista – hänen tavastaan havainnoida – ja pidän myös hänen romaanistaan Nuku lähelläni. Romaanin ensimmäinen lause tiivistää sisällön: ”Sinä vuonna menetin veljen ja löysin toivon.”

Kertoja on 35-vuotias Teemu, joka on koonnut työkseen kännyköitä, mutta huonosti mennyt firma tarjosi eropaketin. On hän suorittanut yliopistossa tutkinnonkin ja tekee kirjakritiikkiä paikallislehdelle. Mutta päämäärä tuntuu olevan hakusessa koko ajan.

Velipuoli Tuomas on toiminut suuren eurooppalaisen pankin riskianalyytikkona. Hänet on löydetty kuolleena työpaikkansa parkkihallista kommandopipo päässä. Teemu lentää hoitamaan tuhkauksen ja ottamaan selvää miehen viimeisistä yhteyksistä. Alussa mainitun toivon hän löytää Tuomaan naisystävästä Ninasta.

Tuossa vaiheessa lukija tuntee Teemun ajattelutapaa jo puolen romaanin verran. Mies on lentopelkoinen ja impulsiivinen, toisaalta varsin tietoinen itsestään ja rahamaailman ilmiöistä. Finanssikaupungin pilvenpiirtäjiä vasten hänen vierautensa korostuu.

Lapsuuden perheeseenkin viitataan. Äiti potee alkoholismia, isä koettaa kestää. Teemu yrittää muistaa ”millaisin silmin minua oli poikana katsottu, millaisin silmin katsoin takaisin”. Mutta paljon jää avoimeksi.

Kumpaakin, niin Ninaa kuin Teemua, elämä on kuluttanut, heillä ei ole harhakuvitelmia, eivätkä he rakentele niitä toisistaan. Lähentyminen on kaiken aikaa ohuen rihman varassa. Kun rihma kiristyy on päätettävä, nykäiseekö poikki vai antaako myöten.

Rakastumisesta tai intohimosta ei näissä alkupeleissä ole kyse, vaikka sängyssä viihdytäänkin. He näkevät toisissaan mahdollisuuden; toisen läheisyys voisi antaa turvapaikan ja tarkoituksen. Mutta ensin on rikottava maneerien ja epävarmuuksien kuoret niin, että paljas ihminen heikkouksineen tulee näkyviin.

Riku Korhonen rakentaa taisteluparille kiinnostavasti vaihtuvia näyttämöitä. Hengissä ja ihmisinä pitää yrittää pysyä rahan uusiksi runnomassa maailmassa. Teemua vetävät puoleensa Ninan lisäksi pilvenpiirtäjien sisäpuutarhojen puut; niistä voi ottaa sinnittelyn mallia.

ANELMA

JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN

Riku Korhonen: Nuku lähelläni.

287 sivua. WSOY 2012.

Avaa artikkelin PDF