Kuva: Stiina Hovi
60 rekkalastillista kulkee vuosittain Brysselistä Strasbourgiin täysistuntoihin – Brexitin antamaa poistumistietä parjatusta järjestelmästä ei käytetty
Muutaman viime vuoden aikana muuttolaatikoiden määrää on saatu vähennettyä reilusti.Ruotsinlaivasimulaattori. Sellaisia ovat kuulemma Euroopan parlamentin täysistuntoviikot Strasbourgissa.
Vertaus ei ole täysin tuulesta temmattu. Neljän päivän ajaksi sadat ihmiset saapuvat matkalaukkuineen Brysselistä Ranskan Strasbourgiin ja pakkautuvat Euroopan parlamentin rakennuksen käytäville ja saleihin. Kun normaali arki on jäänyt toiseen kaupunkiin tai maahan, voi tapaamisia sopia huoletta vaikka puolen tunnin välein ja töitä paiskia kellon ympäri.
Jollain tavalla parlamenttirakennuskin muistuttaa Itämerellä seilaavia paatteja. Istuntosalin vieressä kulkee avara ja valoisa tila, joka muistuttaa erehdyttävästi laivojen promenadeja.
On maanantai, Euroopan parlamentin täysistunnon ensimmäinen päivä.
Tammelan torilla ja Rotuaarilla tästä kysytään aina ensimmäisenä.
Yli 600 meppiä yhteensä 751:stä olisi valmis luopumaan kahden kaupungin välillä kulkemisesta, mutta asia ei ole heidän päätettävissään. Muutokseen tarvitaan kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä.
Monen kaupungin loukku on jäänne toisen maailmansodan jälkeisiltä vuosilta. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön toimielimet sijaitsivat Luxemburgissa, kun taas Euroopan parlamentin edeltäjä Euroopan neuvosto kokoontui Strasbourgissa. Euroopan talousyhteisön perustamisen jälkeen toimielimiä alkoi keskittyä Brysseliin.
Vuonna 1992 EU-maiden hallitukset määräsivät Euroopan parlamentin pysyväksi kotipaikaksi Strasbourgin vahvistaen vallinneen käytännön. Sopimukseen kuuluu, että kaupungissa järjestetään vuosittain kaksitoista nelipäiväistä täysistuntoa, eikä sitä voi muuttaa avaamatta EU:n perussopimusta. Parlamentin valiokunnat kokoontuvat Brysselissä, ja sen pääsihteeristö sijaitsee Luxemburgissa.
Jatkuva muuttaminen hiertää monia EU:n kansalaisia, useat pitävät sitä järjettömänä ja jopa unionin uskottavuutta järsivänä.
”Tammelan torilla ja Rotuaarilla tästä kysytään aina ensimmäisenä”, sanoo Liisa Jaakonsaari (sd.).
Muuttaminen kuluttaa aikaa, rahaa ja luonnonvaroja. Vuonna 2014 arvioitiin, että Strasbourg parlamentin kotipaikkana maksaa vuosittain noin 109 miljoonaa euroa. Muuttorekat ovat vain pieni osa tästä summasta, suurin kuluerä ovat Strasbourgissa sijaitsevat parlamentin tilat. Summa on tälläkin hetkellä samaa suuruusluokkaa.
Helppoakaan reissaaminen ei ole. Esimerkiksi Suomesta ei pääse Strasbourgiin suorilla lennoilla, joten suomalaismeppien työmatkojen kestot saattavat kaksinkertaistua.
Meppien lisäksi Strasbourgiin matkustaa myös suuri joukko avustajia ja virkamiehiä. Anneli Jäätteenmäki (kesk.) huomauttaa, että se on jopa suurempi ongelma kuin edustajien matkat. Mepit matkustavat joka tapauksessa kotimaidensa ja Brysselin väliä, mutta esimerkiksi avustajat asuvat Brysselissä pysyvästi. Jäätteenmäen harjoittelija matkusti huhtikuun täysistuntoon parlamentin työntekijöille varatulla junalla.
”Lippu maksoi 140 euroa suuntaansa, eikä se ole mikään luksusjuna. Kun matkustan Helsingistä Lapualle, ei edes ykkösluokan lippu maksa niin paljon”, Jäätteenmäki puuskahtaa.
Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) siirtäisi Euroopan parlamentin toiminnan mieluusti kokonaan Strasbourgiin.
”Täällä on loistavat puitteet täysistunnoille ja muille kokouksille. Lisäksi Strasbourg on kaunis ja turvallisen tuntuinen pikkukaupunki, joka olisi miellyttävämpi asuinympäristö kuin ylikansoitettu ja saasteinen Brysselin kivikaupunki”, Ruohonen-Lerner sanoo.
Sirpa Pietikäinen (kok.) puolestaan ei pidä Strasbourgiin keskittymistä mahdollisena, sillä hänen täytyy tavata työssään komission virkamiehiä jopa monta kertaa viikossa.
Parlamentin työskennellessä Brysselissä pyritään Strasbourgin tiloja hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Rakennuksessa vierailee paljon EU-kansalaisia tutustumassa parlamentin toimintaan. Tätä halutaan jatkossa lisätä.
Suomalaismepeiltä heruu myös ymmärrystä Ranskan suuntaan. Kaksitoista täysistuntoa vuodessa on suuri asia Ranskalle ja Strasbourgin alueelle niin arvovallan kuin talouden kannalta.
”Vastikään Euroopan parlamentissa pitämässään puheessa Ranskan presidentti Macron antoi selvästi ymmärtää, että Strasbourg on parlamentin koti ja sellaisena pysyykin”, Heidi Hautala (vihr.) sanoo.
Sirpa Pietikäinen vertaa Ranskan tilannetta siihen, että Suomelta oltaisiin ottamassa pois Euroopan kemikaalivirasto.
”Aika sama onko Orpo, Sipilä tai Rinne pääministerinä, harva tulee sanoneeksi että viekää vaan”, Pietikäinen sanoo.
Ainoana keinona Ranskan taipumiseen mepit pitävät vaihtokauppaa. Jos Ranska luopuu parlamentin täysistunnoista, se voisi saada tilalle esimerkiksi jonkin suuren viraston.
Unioni menetti kultaisen hetken Britannian EU-eron yhteydessä. Lontoossa sijaitseville Euroopan lääkevirastolle ja Euroopan pankkivirastolle piti viime vuonna etsiä uudet sijoituspaikat.
”Teimme parlamentissa paljon töitä, jotta lääkevirasto tai jopa molemmat virastot siirrettäisiin Strasbourgiin, eivätkä jäsenvaltiot kilpailisi niistä keskenään”, Anneli Jäätteenmäki sanoo.
Tilaisuuteen ei kuitenkaan tartuttu, vaan muun muassa Helsinki tavoitteli lääkevirastoa. Noin 900 työntekijän virasto on tärkeä kaupungille kuin kaupungille.
Lopulta lääkeviraston uudeksi toimipaikaksi valittiin Amsterdam, ja pankkivirasto siirtyy Pariisiin.
”Se tilaisuus meni nyt”, Jäätteenmäki toteaa.
Kuva: Stiina HoviViime vuosina säännöllisten muuttojen kustannuksia ja päästöjä on pyritty pienentämään. Mepeillä on oikeus omiin muuttolaatikoihinsa, mutta monet virkamiehet pakkaavat nykyään paperinsa yhteisiin laatikoihin. Muuttolaatikot ovat lisäksi pienempiä kuin ennen.
Samaan aikaan yhä suurempi määrä täysistunnoissa tarvittavista asiakirjoista kulkee Ranskaan sähköisessä muodossa, joten siirrettävät paperivuoret ovat kutistuneet.
Vuonna 2014 muuttokuorma oli vielä noin 4 000 laatikon kokoinen, nyt selvitään 1 300–1 400 laatikolla. Rekkojen määrä on saatu pudotettua seitsemästä viiteen. Yhdessä rekassa kulkevat audiovisuaaliset tarvikkeet, sillä omien studiokameroiden hankkiminen sekä Brysseliin että Strasbourgiin tulisi siirtämistä kalliimmaksi.
”Olen aika vakuuttunut, että laatikoiden määrä tulee lähivuosina puolittumaan. Yleensä vaaleissa vaihtuu noin puolet mepeistä, eivätkä monet uudet mepit enää käytä tätä palvelua, sillä he eivät mielestään sitä tarvitse”, parlamentin infrastruktuurista ja logistiikasta vastaava pääjohtaja Leena Maria Linnus sanoo.
Linnuksen mukaan myös virkamiehet matkustavat Strasbourgiin entistä harvemmin, sillä täysistuntoa voi seurata etäyhteyksien päästä.
Monet ovat vaihtaneet lentämisen junaan, ja parlamentin virka-autot täytetään viimeistä paikkaa myöten, kun ennen autot saatettiin siirtää Belgiasta Ranskaan tyhjillään.
Keskiviikko on edennyt iltapäivään, ja parlamenttitalon käytäville on tuotu muovisia muuttolaatikoita. Jälleen yksi nelipäiväinen työrupeama Strasbourgissa alkaa olla takana.
Parlamentin kahvilassa yhteen pöytään kannetaan pullo kuohuvaa, toiset suuntaavat työporukalla yhteiselle illalliselle. Aivan kuin viikonloppu olisi tullut kaksi päivää etuajassa.
Kaikki eivät voi kuitenkaan vielä hengähtää helpotuksesta. Sirpa Pietikäinen kiiruhtaa kahvilaan liki puoli tuntia myöhässä, edellinen palaveri on venynyt. Torstaina hän saapuu vielä parlamenttitalolle äänestyksiin, mutta viimeistään kahdelta hän suuntaa kohti lentokenttää.
”Tämä on nopein yhteys, mutta olen silti kotona Suomessa ja Hämeenlinnassa vasta puoli kahdeltatoista yöllä.”
Perjantaina Pietikäinen lähtee jälleen työasioissa Helsinkiin. Univelkoja ei juuri saa kuitattua viikonloppunakaan, sillä hän hoitaa äitiään kotonaan.
Kahden istuntopaikan loukku ahmii siis aikaa, rahaa, ympäristöä ja työntekijöiden jaksamista. Koska paine jäsenmaille nousee niin suureksi, että muutoksia tullaan tekemään?
Henna Virkkunen (kok.) uumoilee, että Britannian EU-eron jälkeen perussopimuksen avaaminen voisi olla ajankohtainen. Se on kuitenkin sen luokan savotta, että herkästi siihen ei ryhdytä.
”Kyllä tässä vuosia tulee menemään, mutta toivottavasti minun elinaikanani löytyy ratkaisu”, Virkkunen sanoo.
Myöskään Sirpa Pietikäinen ei lähde arvailemaan yhteen istuntopaikkaan siirtymisen ajankohtaa. Hän vertaa tilannetta Berliinin muurin murtumiseen.
”Jos joltain olisi kysytty puoli vuotta ennen muurin murtumista, koska se tapahtuisi, aika moni – minäkin – olisi vastannut, että ei ikinä, ei minun elinaikanani tai ainakaan kymmeneen vuoteen.”
Berliinin muurin murtuminen oli Pietikäiselle oppitunti muutosten hitaudesta ja yhtäkkisyydestä. Sama voi tapahtua myös Euroopan parlamentin muuttorumbassa.
”Se on kuin puun hakkaamista kirveellä. Tuntuu ensin että se ei ikinä halkea, mutta koskaan ei voi tietää, minä hetkenä tapahtuu.”
Pietikäinen aloitti Euroopan parlamentin jäsenenä kymmenen vuotta sitten. Hän muistelee, että tuolloin kahdesta istuntopaikasta luopuminen ei useinkaan noussut esiin keskusteluissa, vaikka suomalaismepit olivat sen suhteen aktiivisia jo silloin. Nyt siitä puhutaan joka budjetin yhteydessä.
”Luulen, että jossain vaiheessa tulee se piste, että ihan yllättäen asia muuttuu jonkin isomman diilin yhteydessä.”
Sitä odotellessa muuttolaatikot pakataan jälleen kerran Brysseliin suuntaaviin rekkoihin.
Uusi muuttokierros on edessä jo muutaman viikon päästä.
Parlamenttirakennus Strasbourgissa kohoaa joenmutkassa. Lähellä Saksan rajaa sijaitseva kaupunki on idyllisen kaunis. Kuva: Laura KuivalahtiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
