Tuulen energia suoraan hyötykäyttöön
Kun paikalliset maatalousyrittäjät taannoin vierailivat Olkiluodon voimalassa, siellä saatiin kokeilla sähkön tekemistä polkemalla generaattoria. Oli polkupyörään rakennettu laite. Tarkoitus tietenkin oli osoittaa, kuinka sitä sähköä saadaan syntymään. ’
Tuotto oli porrastettu eri tasoihin ja viimeinen taso oli pieni käsiporakone, johon saatiin hentoinen pyörimisliike ilman kuormitusta, kun raavaat isännät hikipäin polkivat.
Koelaite valaisi ainakin minulle, kuinka tehotonta on siirtää energiaa siten, että se muunnetaan sähköksi ja taas uudelleen otetaan käyttöön. Näin jälkikäteen ajatellen voisin päätellä, että kahden vuoden ikäinen lapsikin olisi hihnavälityksellä polkien saanut siihen poranterään samanlaisen pyörimisliikkeen.
Jo esi-isämme oivalsivat tämän suoravälitteisen voimansiirron mahdollisuudet, kun saivat pienet tuulimyllyt pyörittämään isoja myllynkiviä. Sähköksi muuntaen se ei olisi onnistunut liki mainkaan sen kokoisilla myllyillä, tosin sitä mahdollisuutta ei silloin vielä ollutkaan.
Sama oli pienien koskien vesivoiman hyötykäyttö, saatiin myllynkivet pyörimään, sahalaitokset toimimaan ja monenlaista hyötykäyttöä metallipajoissa koskien partaalla.
Monenlaista käyttöä hihna- tai ratasvälityksillä ilman sähköksi muuntamista oli esi-isillä, veden pumppuamisessakin se oli erinomainen. Silloin vaan osattiin.
Sähkö on kätevää, mutta miksi on hylätty kokonaan se periaate, että otettaisiin esimerkiksi tuulen energia suoraan hyötykäyttöön, missä sen nyt suinkin voi toteuttaa, ilman tuota sähköksi muuntamisen häviötä. Yksi hyvä mahdollisuus olisi käyttää sitä suoraan lämmitykseen, pyörittämään tavalla tai toisella lämpöpumppuja. Se voisi olla siellä roottorin tasolla tai kulmavaihteen ja pitkän akselin avulla tornin sisällä maan tasalle tuotuna.
Pitää ottaa huomioon, että se torni ja voimalakaan ei olisi nykyisenlainen jättikokoinen, vaan tuon alkuosan vertauksessa kahden vuoden lapsen kokoinen saman tehon saavuttamiseksi. Eli ne kohtuullisen kokoiset voimalat voisi sijoittaa taajamien teollisuusalueelle, jossa todennäköisesti on jo kaukolämpöverkkokin olemassa.
Nyt on tietenkin helppo tarttua siihen, että eihän ne sitten tuota sähköä, sitähän tarvitaan. Sähköä käytetään lämmitykseen ja eikö se johda samaan lopputulokseen, kun lämpö saadaan tuulivoimasta suoraan, eikä sitä sähköä sitten tarvitakaan.
Maaseudulla on monenlaista taitajaa. Kuka ensimmäiseksi tekee tällä periaatteella toimivan talonsa lämmityksen ja osoittaa sen yksinkertaisuuden ja edullisuuden nykysuuntaukseen verrattuna, joista ei mitenkään voi pitää ja joka tulee käymään kaikkien kukkarolle verojen muodossa.
Sähkön tuottamisessa piilee muutakin ongelmaa, jota ei olla tiedostavinaan.
Maailman väkirikkailla teollistuneilla alueilla näkee paljon valtavia kiehutusvesireaktoreita, joissa tuotetaan sähköä atomivoimalla ja suurin osa voimalan tehosta siis vapautuu lämpönä ilmakehään. Sillä on vaikutusta maailman lämpötilaan, vaikka toisin oletettaisiin.
Kun sitten alkukesällä lämpö alkaa nousta yli sellaisen rajan, jossa koneelliset jäähdyttimet alkavat jäähdyttää sisätiloja asunnoissa, liikkeissä, tehdashalleissa jne, tämä synnyttää taas valtavasti hukkalämpöä, joka lämmittää ilmakehää. Siihen tarvitaan lisää sähköä, jonka tekeminen tuottaa taas hukkalämpöä ilmakehään, joka pitää poistaa näillä jäähdytyslaitteilla, joka tuottaa taas hukkalämpöä, jonka sähkö pitää tuotta ja niin edelleen.
Siinä sitten tulee ne kesäiset lämpöhuiput, kun miljoonia hehtaareja yritetään pitää koneellisesti viileänä ja on saatu aikaiseksi tuo ketjureaktio.
Annan tähänkin vain yhden kehotuksen: ajatelkaa. Onko sähkön käytön lisääminen ollenkaan tavoiteltavaa, vai pitäisikö etsiä toisenlaista tulevaisuutta.
Tai kaatuuko tämä ajattelu siihen, niin kuin Mikael Jungner sanoi pressiklubissa, että Suomessa vallitsee ilmapiiri, että oikea ihminen ei ole koskaan väärässä, eikä väärä ihminen koskaan oikeassa.
Jukka Vapola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
