Peltometsäviljely luontoa rikastamaan
Tuomas Mattila ja Juuso Joona esittivät (MT 2.3.2012) puiden lisäämistä peltomaisemaan ekologisten alueiden lisäämiskeinona.
Kieltämättä nykyiset salaojitetut peltomaisemat ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta menettäneet paljon siitä kirjavuudesta, jota lapsuuden maisemastani 1950-luvulta kaipaan.
Avo-ojissa olleet pellonpientareet kasvoivat koko kukkien kirjoa, pajupensaat tarjosivat kevään ensimmäiset ravinnot medenimijöille, jotka sittemmin siirtyivät pölyttämään mustikkasatoa.
Myös kauniisti kukkivia tuomia, pihlajia, terttuseljoja ja muita kukkivia pensaita tai villiomenapuita saattoi olla peltojen reunoja kaunistamassa.
Tehokkuuden nimissä raivatut pajut, tuomet, pihlajat ja muut pensaat sekä umpeenauratut avo-ojat ovat mennyttä aikaa, mutta todellakin peltoalueita tai ainakin niiden laitamia voitaisiin enemmän elävöittää suojakaistaistutuksin, myös esimerkiksi valtaojien- ja tilusteiden varsilla.
Ravinteiden valumista vesistöihin ehkäistään suojakaistoilla. Mitkäs paremmin sitovat ojavalleja eroosiolta kuin puiden ja pensaiden juuristot.
Ensimmäisen öljykriisin jälkeen olin suomalaisen suunnitteluprojektin työntekijänä Saudi-Arabiassa 1980-luvulla tehtävänä miettiä muun muassa tuhansia vuosia vanhojen terassipeltojen kohtaloa, kun öljytulojen lisääntyminen oli tehnyt tarpeettomaksi perinteisen mies- ja aasityövaltaisen peltoviljelyn.
Eräänä kuningasajatuksena oli pyrkiä suojelemaan terassipellot nopeasti uhkaavalta eroosiolta siten, että niille istutettaisiin maata sitovia oliivipuita ja muita olosuhteisiin sopivia hedelmäpuita kuten granaattiomenaa.
Samaa ajatusta kannattaisi ehkä soveltaa meillä peltoalueita elävöittävissä suojakaista-/tuulensuojaistutuksissa, eli käyttää istutuksissa hyötypuita ja -pensaita, ehkä myös erikoispuita kuten visakoivua.
Sotien jälkeen oli pienviljelytiloillakin yleistä omien omena-, luumu- ja kriikunapuiden sekä marjapensaiden kasvatus kotitarpeisiin. Näitä vanhoja omenalajikkeita saattaa vielä löytyä metsittyneiltä, hylätyiltä tonteilta. Niillä saattaa olla jopa jonkinlaisia lajikeharvinaisuuksia, joita kannattaisi varttaa ja viljellä suojakaistoilla ja nykykoneille soveltumattomilla syrjäpelloilla.
Afrikassa kehitysyhteistyötehtävissä toimiessani tämä ”agroforestry” tuli myös tutuksi, mutta ehkä meille ei tälläinen puuston ja sen suojissa kasvatettavien pensaiden tai kasvien viljely yleensä voi tulla kysymykseen. Matti Myllyniemi
metsänhoitaja
Espoo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
