kuntauudistuksen perusteita
Suomen kuntarakennetta
on kehitetty aktiivisesti 1960-
luvulta saakka. Monilla
uudistushankkeilla ei ole
saavutettu tavoiteltuja uudistuksia ja usein ne ovat jääneet kesken. Vapaaehtoinen yhteistyö ei ole johtanut etenkään kaupunkiseuduilla tuloksiin.
Uusi yritys käynnistyy 2012.
Kuntataloutta on tehos-
tettava, koska Suomen
väestörakenne muuttuu
tuntuvasti 2020-luvulla.
Ikääntyvän väestön vuoksi
huoltosuhde heikkenee.
Vuonna 2010 sataa työikäistä kohden on 51,6 ei-työikäistä
ja vuonna 2030 jo 73.
Peruspalvelujen tarve kasvaa, kun eläkeläisten eli yli 65-
vuotiaiden osuus väestöstä
kasvaa. Vuonna 2010 eläkeläisiä on 0,939 miljoonaa ja vuoteen 2030 mennessä määrä kasvaa 1,5 miljoonaan.
Sosiaali- ja terveyshuollon palvelurakenne on pirstaleinen ja erilaisten kuntien vuoksi
palvelut ovat kehittyneet
eritasoisesti. Suomalaiset eivät saa tasavertaisesti palveluja. Nykyistä suuremmat kunnat
tasaisivat alueellisia eroja.
Kuntien väliset erot asettavat suomalaiset eriarvoiseen
asemaan. Nykyisin korkeimman ja alimman kunnallisvero-
prosentin ero Manner-Suomessa on 5,25 prosenttiyksikköä.
Yhdyskuntarakenteen
kehittäminen vaatii selkeää ja yksinkertaista hallintoa. Vahva kunta kykenee parhaiten
vastaamaan kaupunkiseudun johtamisesta. Kuntien
keskinäinen kilpailu asukkaista johtaa erilaistavaan muutto-
liikkeeseen.
Elinkeinopolitiikka kärsii
myös kuntien keskinäisestä kilpailusta. Kuntien pitäisi
keskittyä alueen muiden
toimijoiden kanssa kehittämään alueen elinkeinoelämää ja
kilpailukykyä.
Suomen hallitus on päättänyt hallitusohjelmassaan, että uusi
kuntauudistus käynnistetään Paras-hankkeen jatkoksi ja
kuntien määrää vähennetään. Hallitus haluaa myös vauhtia kuntarakenteiden kehittämiseen,
jotta muun muassa palvelu-
rakenteita voitaisiin kehittää
nykyistä tehokkaammin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
