Ajatus Euroopan uudesta yhteisvelasta lässähti ja paljasti vanhat jakolinjat: ”Elämme moniulotteisten vastakkainasettelujen maailmassa”

Suomalaiset poliitikot ovat pelänneet teollisuuden tukemista eurooppalaisella yhteisvelalla, mutta juhannusviikko osoitti nämä pelot ainakin toistaiseksi turhaksi. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen.  

Suomalaiset poliitikot ovat pelänneet teollisuuden tukemista eurooppalaisella yhteisvelalla, mutta juhannusviikko osoitti nämä pelot ainakin toistaiseksi turhaksi. Suvereniteettirahastoksi kutsuttu EU-väline vesittyi suunnitellusta ja komissio tyytyi ehdottamaan kriittisten alojen tukemista yhdistelemällä rahoitusta uusiksi jo olemassa olevista välineistä.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen oli nostanut suvereniteettirahaston esille jo viime syksynä unionin tilaa käsittelevässä puheessaan ja piti sitä esillä pitkälle tämän vuoden puolelle.

Mitä eurooppalaisen teollisuus- ja innovaatiopolitiikan suunnasta pitäisi juhannusviikon seurauksena päätellä?

Euroopan unioni -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista näkee ydinkysymyksenä Euroopan talouskysymyksissä yhä Saksan ja Ranskan kyvyn saada aikaan kompromisseja. Molemmat maat kokevat yhteistyön tärkeäksi, mutta samaan aikaan suhde on kroonisesti vaikea.

Tällä kertaa yhtenäisyyttä ei löytynyt niin paljoa, että yhteisvelka tai suvereniteettirahasto olisi ollut mahdollinen. Yksi syy löytyy Saksan sisäpoliittisesta tilanteesta.

”Saksassa on liberaalidemokraatti valtiovarainministeri, mikä tarkoittaa, että jatkuvuutta on nähty hyvinkin paljon Saksan suhtautumisessa näihin isoihin kysymyksiin yhteisvelasta tai euroalueen uudistamisesta”, Jokela sanoo.

Saksan lisäksi useat muut maat – Suomi niiden mukana – vastustivat uudella eurooppalaisella yhteisvelalla rahoitetun suvereniteettirahaston perustamista.

Akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta näkee, että Saksan liberaalidemokraattisen FDP-puolueen valtiovarainministeri Christian Lindner pyrkii nostamaan kannatustaan suorastaan EU-kriittisellä linjalla. Hänen puolueensa on perinteisesti ollut lähellä viiden prosentin äänikynnystä.

”Se on puolueen selviämisen kannalta ihan kohtalonkysymys, että he pystyvät edustamaan sitä poliittista linjaa, jota he edustavat”, Miettinen sanoo.

Ranskan Emmanuel Macronia Miettinen kuvaa Euroopan ideamoottoriksi, jota Saksa ei pystynyt tällä saralla haastamaan edes vahvan liittokanslerinsa Angela Merkelin aikakaudella. Nyt Saksan sisäpoliittinen tilanne laittaa Saksan painamaan jarrua yhä lujempaa.

Etenkin Ranskassa on ollut haaveita EU:n yhteisestä ja aiempaa aktiivisemmasta teollisuuspolitiikasta.

Suvereniteettirahasto ei tätä unelmaa täytä. Tämä on mieleinen ratkaisu suomalaispoliitikoille, koska sekä Sanna Marinin (sd.) että Petteri Orpon (kok.) hallitukset ovat vastustaneet uutta eurooppalaista yhteisvelkaa nykytilanteessa.

Silti uusi rahasto on vain toinen osa EU:n vastauksesta siihen, että protektionistinen talouskilpailu maailmalla on kiristynyt. Toinen puoli on ollut se, mitä jäsenmaiden sallitaan tekevän omassa teollisuuspolitiikassaan.

”Se on hyvä tietysti pitää mielessä, että tässä EU:n vastauksessa oli ne kaksi osaa. Toinen oli se, että valtiontukisääntöjä höllennettiin ja toinen oli se, että ruvettiin rakentamaan tätä niin sanottua suvereniteettirahastoa”, Jokela sanoo.

Valtiontukisääntöjä on päätetty höllätä rajatusti vuoteen 2025 saakka.

Kilpailukomissaari Margrethe Vestager esitteli alkuvuodesta lukuja siitä, miten valtiontukia Euroopassa on jaettu. Saksan ja Ranskan tuet kattoivat lähes 80 prosenttia kaikista myönnetyistä valtiontuista maaliskuun 2022 sääntöhöllennysten jälkeen.

Suomen kaltaiset pienet ja viennistä elävät valtiot ovat olleet huolestuneita siitä, vievätkö isot EU-maat valtiontuillaan niiden investoinnit. Huoli vaikuttaisi olevan julkaistujen lukujen valossa perusteltu ainakin, jos sääntöjen hölläykset jatkuvat pitkään.

Jokela uskoo, että sisämarkkinoiden uudistaminen ja valtiontuet ovat jatkossakin laajasti Suomen kaltaisten valtioiden huomion kohteena. Hänen mukaansa höllennysten vaikutusta sisämarkkinoihin on kuitenkin toistaiseksi mahdotonta esittää.

Keskustelujen yhteisestä eurooppalaisesta teollisuuspolitiikasta hän uskoo jatkuvan.

”Tällä hetkellä ei välttämättä ole edes sellaista yhteistä näkemystä edes, että mihin suuntaan sen teollisuuspolitiikan pitäisi kulkea tai mitä sen pitäisi olla, että tähän kilpailutilanteeseen pystytään vastaamaan.”

Miettinen näkee, että runsas vuosikymmen sitten nähty talouskriisi vankisti etelän ja pohjoisen välistä jakoa EU:ssa. Tämä johtui siitä, että kyse oli nimenomaan talouskriisistä.

Erilaiset kriisit tuottavat erilaisia jakolinjoja. EU:n nykyiset jakolinjat kulkevat osin muualla kuin Saksan ja Ranskan välillä. Todennäköisesti näin on tulevaisuudessakin.

”Esimerkiksi nyt vaikka tämä muuttoliikekysymys on huomattavasti akuutimpi kysymys niissä Etelä-Euroopan maissa, jotka ottavat vastaan suuria määriä pakolaisia Lähi-idästä ja Afrikasta. Ja niihin tai tähän järjestelmään liittyvät uudistukset eivät ole samassa mielessä esimerkiksi Puolan agendalla.”

Vastaavasti itäisen Euroopan maille Ukrainan tukeminen ja pakotepolitiikka Venäjää vastaan on Unkaria lukuun ottamatta hyvin tärkeä asia.

”Elämme moniulotteisten vastakkainasettelujen maailmassa, jossa tämä pohjoinen ja etelä ei enää selitä kaikkia poliittisia kehityskulkuja.”