Laserkeilausta voisi hyödyntää muussakin kuin puustotietojen keruussa
JOENSUU (MT)
Kun metsiköiden maasto- ja kuviotiedot perustuvat mittaustuloksiin, ovat sekä metsäsuunnitelmat että toiminta täsmällisempää kuin silmämääräisiin arvioihin perustuvana.
”Esimerkiksi suojeltaviksi tarkoitetut kohteet ja pehmeät maastonkohdat voitaisiin korjuussa välttää”, kuvailee Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston osastonjohtaja Timo Tokola laserkeilausmateriaalin hyödyntämismahdollisuuksia.
Kaikkia mahdollisuuksia, kuten metsikkökuvioiden kulkukelpoisuuden määrittelyä, ei metsäsektorilla olla kuitenkaan innostuttu hyödyntämään.
”Uusien menetelmien ja toimintatapojen läpimeno vaihtelee. Puustotietojen osalta kaukokartoitusmenetelmiä on lähdetty Suomessa hyödyntämään ennakkoluulottomasti”, Tokola sanoo.
Kun toiminta on jo muutenkin melko tehokasta, on uusia menetelmiä hankalampi saada menemään läpi. Kun parannus on pieni, ei tuttua toimintatapaa mielellään muuteta, Tokola pohtii.
Hän on kehittänyt erilaisia kaukokartoituspohjaisia metsän inventointimenetelmiä ja käyttänyt niitä metsävaratiedon keruussa eri puolilla maailmaa.
Kaukokartoitusmenetelmiin liittyvät tekniikat ovat moderneja ja mielenkiintoisia.
Tokolan mielestä metsänomistajan näkökulmasta tekninen menetelmä on sivuseikka metsikkötietojen hankkimisessa. ”Karkeasti yleistäen voidaan todeta, että lopputavoite on kuitenkin aina sama, eli metsäsuunnitelma.”
Oleellisempaa ovat sovellukset, joilla tarkkoihin tietoihin päästäisiin mahdollisimman helposti käsiksi. Yksi esimerkki tällaisesta on valmisteilla oleva metsaan.fi -asiointipalvelu.
Metsänomistajalla on myös entistä parempi tuntuma metsäomaisuutensa arvoon. Entistä tarkemman tiedon ansiosta voi tehdä tarkempia päätöksiä vaikkapa harvennustarpeista, Tokola kuvailee.
”Tarkempia päätöksiä ja toimintaa kaipaavat ainakin taimikot. Ne ovat hämmästyttävän surkeassa kunnossa.”
Kaukokartoitusmenetelmien ja niillä saatujen tietojen luotettavuus on koko ajan parantunut.
Laserkeilauksella päästään metsän sisään tarkastelemaan metsän rakennetta. Tokolan mukaan metsikön kokonaistilavuuden hallinta on jo hyvä. Puulajeittainen arviointiin liittyy vielä haasteita.
”Metsikön tilajärjestys vaikuttaa maastotyön tarpeeseen, eli miten tasaisesti tai epätasaisesti puulajit ovat jakautuneet metsikössä. Epätasaisissa metsiköissä on vaikea saada hyviä tuloksia. Pääpuulajien arviointi onnistuu jo hyvin, mutta pienempien puulajiosuuksien ennusteiden luotettavuus on heikkoa.”
Etenkään metsäyhtiöt eivät halua tyytyä puusto- tai puulajitietoihin. Tutkimuksen ja menetelmän kehityksen haasteena on hankkia tulevaisuudessa parempaa tietoa puutavaralajeista, puulajeista ja puun laadusta.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
