Heikki Haavisto: Koivisto suhtautui maatalouteen asiallisesti

MTK:n entisillä puheenjohtajilla Esa Härmälällä (vas.) ja Heikki Haavistolla on paljon henkilökohtaisia muistoja presidentti Mauno Koivistosta. Kuva: MT:n arkisto

MTK:n puheenjohtajana vuosina 1975–1994 ja ulkoministerinä vuosina 1993–1995 toiminut Heikki Haavisto kertoo, että presidentti Mauno Koivisto suhtautui hänen MTK-aikanaan maatalouteen ja koko maaseutuun asiallisesti.

"Hän vaati kaikkiin asioihin hyvät perustelut ja vaati myös laskelmia maatalouden merkityksestä koko yhteiskunnalle. Kyllä hän selvästi poikkesi tästä demareitten kielteisestä linjasta. Hän suhtautui hyvin asiallisesti maatalouteen silloin."

"Ulkoministerikaudellani meillä oli hänen kanssaan erittäin hyvät suhteet. Me arvostimme toistemme panosta aika tavalla", Haavisto sanoo.

Haaviston mukaan Koivisto selvästi pyrki siihen, että Suomesta tulisi EU:n jäsen. "Sodat kokeneena miehenä hän näki sen ennen kaikkea turvallisuuskysymyksenä, mutta hän näki myös, että me voisimme taloudellisesti hyötyä jäsenyydestä."

Joissakin asioissa Koivisto pelkäsi Haaviston mielestä sitä, että EU-jäsenyys kaadettaisiin maatalouteen. "Hän lähti siitä, että maatalous ei yksin voi ratkaista tätä kysymystä vaan jäsenyyskysymystä täytyy katsoa koko maan edun kannalta."

Haavisto sanoo, että hänen ulkoministeriytensä oli aikanaan ehkä ennemminkin Esko Ahon kuin Mauno Koiviston ratkaisu.

"Soitin silloin Koivistolle, kun Esko Aho nosti nimeni esille ja kysyin hänen kantaansa asiaan. En olisi ministeriksi lähtenyt, jos Koivisto olisi ollut ehdottoman kielteinen. Apokryfiseen tapaansa Koivisto totesi, että sehän olisikin mielenkiintoista."

"Kyllä me tulimme toimeen erittäin hyvin. Hän antoi sitten jonkinlaista tunnustustakin toiminnastani, totesi – oliko se jonakin heikkona hetkenään – että minä sovin erittäin hyvin ulkoministerin tehtävään ja olen sen todella hyvin hoitanut", Haavisto kertoo.

Esa Härmälä aloitti MTK:n puheenjohtajana huhti–toukokuussa 1994, kun presidentti oli vaihtunut maaliskuussa.

Härmälälle on erityisesti jäänyt mieleen kesäkuussa 1994 tapahtunut kohtaaminen Mauno Koiviston kanssa.

"Esko Aho oli järjestänyt Kokkolassa Chydenius-seminaarin, jossa vasta vallasta luopunut Koivistokin oli vieraana."

Ohjelmassa oli lounas kokkolalaisessa pienvenesatamassa, jonne mentiin linja-autolla.

"Olin ehkä ensimmäisten joukossa linja-autossa ja istuin ikkunan viereen yhteen penkkiin. Sitten tuli Mauno Koivisto ja kysyi, onko siinä vapaata ja hän istuutui viereeni", Härmälä kertoo.

"Tietysti tunsimme toisemme, mutta emme varsinaisesti tekemisissä olleet. Ajattelin, että miten tämä juttu tässä lähtee menemään."

"Sitten sanoin – kun tiesin, että hän oli ollut Kettulassa hirvijahdeissa – että jos presidenttiä kiinnostaa, niin edelleenkin järjestetään näitä hirvijahteja ja olisi suuri kunnia saada hänet vieraaksi."

"Hän isolla kourallaan huitaisi ilmaan ja sanoi: 'Em mää, em mää enää.' Sitten hän jatkoi ja sanoi 'Misä, misä kaikki mun pyssyt mahtaa oikkein olla. Me ollaan juur muutettu. Mun täytyyki Tellervolta kysyä, mihin se on pistäny kaikki mun pyssyt'", Härmälä kertoo.

Sitten juteltiin jotakin muuta.

"Koivisto alkoi kertoa Kettulasta enemmän ja sanoi, että Veikko Ihamuotila MTK:n puheenjohtajana ollessaan kutsui joka kesä hänet ja Tellervon sinne niin, että siellä olivat heidän lisäkseen vain Veikko Ihamuotila ja rouva Anna-Liisa Ihamuotila viettämässä kesäistä iltapäivää ja iltaa", Härmälä kertoo.

Koivisto kertoi Härmälälle myös näiden Kettulan-vierailujen paluumatkoista. Takaisin Helsinkiin tultiin niin, että Veikko Ihamuotila ja Tellervo Koivisto menivät yhden auton takapenkille ja hän ja rouva Ihamuotila toisen auton takapenkille.

"Kun Koivisto ja rouva Ihamuotila olivat molemmat kirkkokuorolaisia, heillä oli aina sellainen kilpailu, että piti laulaa jostain virrestä ensimmäinen säkeistö. Kun yksi oli laulellut, toisen piti ottaa toinen virsi. Samaa virttä ei saanut enää laulaa."

"Koivisto sanoi, että joka kerta se oli niin, että oltiin Helsingissä ennen kuin virret loppuivat. He muistivat niin paljon. Sitten Koivisto taas huitaisi ilmaan isolla kourallaan ja sanoi 'Kyl ne vaan niin pal siunattuja reissuja oliva'", Härmälä muistelee kohtaamista.