Ympäristö

Rantaruovikoiden niitolla voi olla ilmastolle suuri myönteinen vaikutus – ruovikoiden päästöjä ei kuitenkaan ole vielä tutkittu tarkkaan

Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikoita. Ruokomassasta vapautuu veteen metaania, joka on hiilidioksidia merkittävämpi ilmastopäästö.
Sanne Katainen
Loviisan Lillsundetin alue on yksi John Nurmisen Säätiön Rantaruovikkohankkeen alueista, joilta niitetään ruokoa. Niitolla halutaan avata näkymää merenlahdelle ja edistää luonnon monimuotoisuutta.

Kolmimetrinen järviruovikko huojuu ja kahisee paljastamatta pilkahdustakaan takanaan lainehtivasta Gammelbyvikenistä.

Luonnonsuojelualueella Loviisan Lillsundetissa sijaitseva ruokomuuri joutuu kuitenkin antamaan periksi koneiden tieltä.

Aluetta niittämällä halutaan sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta että vähentää ruokomassan aiheuttamia ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Lillsundet on yksi John Nurmisen Säätiön Rannikkoruokohankkeeseen kuuluvista alueita.

Hankkeen tarkoitus on vauhdittaa järviruo’on hyödyntämistä, ruokomarkkinoiden syntyä sekä tuoda yhteen niittoja tekevät ja niittojätteen hyödyntämisestä kiinnostuneet yritykset.

Hankkeessa on mukana 65 hehtaaria ruovikkoalueita, jotka kaikki sijaitsevat Metsähallituksen mailla.

Kaikkiaan Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikoita.

Ruo'on kuivamassasta noin puolet on hiiltä. Sen päätymistä ilmakehään voi hillitä muodostamalla pitkäaikaisia hiilivarastoja esimerkiksi tekemällä ruo'osta rakennusmateriaaleja.

Niitolla voikin olla iso negatiivinen hiilijalanjälki, mikä on ilmastonmuutosta ajatellen hyvä asia, kertoi Syken erikoistutkija Tanja Myllyviita tiistaina 5.10. Lillsundetissa järjestetyssä mediatilaisuudessa.

Jäljen suuruutta ei kuitenkaan ole tutkittu saatikka laskettu, joten nykytiedoilla kokoa on mahdoton arvioida, Myllyviita jatkoi.

Hän ihmetteleekin, miksi ruovikon hiilijalanjäljen selvittämiseen ei satsata yhtä paljon kuin esimerkiksi metsien käytön aiheuttaman hiilijalanjäljen tutkimiseen ja laskemiseen.

Hajotessaan veteen ruokomassasta vapautuu metaania, joka on hiilidioksidia merkittävämpi ilmastopäästö. Tästäkin syystä niittäminen, massan kuljettaminen pois rannalta ja niittojätteen jalostaminen on ilmastoteko.

Pitää muistaa, että ruovikkokin on osa luonnon monimuotoisuutta ja esimerkiksi monien lintujen elinympäristö.

Veden alla juurakoiden suojissa elää muun muassa kaloja ja EU:n luontodirektiivin suojelema viitasammakko.

Ruovikkojen niittäminen voisi tarjota töitä esimerkiksi turveyrittäjille, sanoi Rannikkoruokohankkeen projektipäällikkö Eeva Tähtikarhu mediatilaisuudessa. Hänen mukaansa ruovikon niittoon sopii pehmeällä maalla liikkumaan suunniteltu konekalusto, joka vastaa turpeennostossa käytettävää kalustoa.

Näin yksioikoisesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse. Niittäminen sekä massan kerääminen ja kuljettaminen pois on kallista, joten tarvitaan erilaisia teknologisia ratkaisuja, Tähtikarhu totesi.

Alalle kaivataan muun muassa paikallisia ruovikkosilpun käsittelypaikkoja.

Lue myös:

Ruovikkojen niittoa ehdotetaan turveyrittäjien pelastajaksi, mutta kaluston muuttaminen niittokoneiksi maksaa satoja tuhansia euroja

Sanne Katainen
Ruovikon niitto vähentää metaanipäästöjä ja lisää luonnon monimuotoisuutta, kertovat Syken erikoistutkija Tanja Myllyviita (vas.) ja John Nurmisen Säätiön ympäristöasiantuntija Miina Mäki.
Lue lisää

Rajuilma hellittää, alkavalla viikolla on märkää – "oikeastaan joka päivä sataa joko vettä tai lunta"

Maatilojen suurimmat ilmastopäästöt ovat peräisin multa- ja turvepelloilta – karjan tuottama metaani ei yhtä merkittävä

Helsinkiin nousee käsityönä veistettyjen hirsitalojen rivistö sadan vuoden tauon jälkeen

Tuotannosta luopuvat turveyrittäjät saavat rahaa vasta ensi vuonna – tukien maksaminen vaatii oman lainsäädännön