Elävänä pyytävää aitausta on saanut käyttää villisikojen pyynnissä vuoden 2017 elokuusta alkaen. Pyyntimenetelmään perehdyttiin samana vuonna Suomen Metsästäjäliiton hankkeessa, jota rahoitti Suomen riistakeskus.
Mistään helposta pyyntimenetelmästä ei ole kyse. Aitauksia ei ole ilmestynyt villisikakannan vahvoille alueille kuin korkeintaan muutamia.
Viime vuoden lopulla Metsästäjäliiton Kymen piiri kannusti itärajan metsästysseuroja rakentamaan aitauksia ja kokeilemaan jahtimuotoa.
Aloite tuli lokakuussa paikallisilta metsästysseuroilta ja viljelijöiltä villisikojen aiheuttamien viljelysvahinkoja vuoksi. Kymen piiri hankki maa- ja metsätalousministeriöltä rahoituksen kymmenen pyyntiaitauksen materiaaleihin.
Ilmaisten materiaalien lisäksi kymmenen seuraa saa Suomen Sikayrittäjiltä pyyntiaitausten ylläpitoavustusta kahdelle vuodelle yhteensä 1 000 euroa.
Lappeenrantalainen Karhusjärven Erä tarttui tarjoukseen puheenjohtajansa Toni Penttisen johdolla ja nyt seuran mailla on viimeistelyä vaille valmis aitaus villisikojen pyyntiin.
Aitauksen rakentamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Karhusjärven Erän tapauksessa maanomistaja oli hyvin myötämielinen ja teki konetöitä sekä toi maa-ainekset aitaukselle menevää tietä sekä aitauksen pohjaa varten.
Myötämielisen maanomistajan lisäksi tarvittiin talkoolaisia rakennushommiin.
Suurien saaliiden toivossa aitaustalkoisiin ei kannata ryhtyä. ”Tämä on rikka rokassa, yksi pyyntimenetelmä lisää villisikakannan hallintaan. Aitaus ei sulje muilla jahtimuodoilla metsästystä, eli kyttäys- ja ajojahtia pois”, sanoo Penttinen.
Hän kertoo, että kaikki metsästäjät eivät suhtaudu positiivisesti aitauksella pyytämiseen. ”Vastustus johtunee ennen muuta tietämättömyydestä ja kateudesta. Kannustaisin kokeilemaan ja päättämään seurassa jo ennakolta esimerkiksi lihanjakotavasta, jos saalista tulee.”
Aitauksella on saatu saalista Suomessakin, mutta helppoa se ei ole. Villisika on erittäin haastava pyydettävä menetelmästä riippumatta, lajintuntemus on ratkaisevan tärkeää.
Esimerkiksi laumaa johtavaa vanhaa emakkoa ei tulisi ampua, kertoo Penttinen. Laumassa vain pääemakko tuottaa jälkeläisiä. Jos pääemakko ammutaan, tulevat muut naaraat kiimaan ja niille tarjoutuu mahdollisuus tuottaa jälkeläisiä, mikä lisää eläinten kokonaismäärää.
Pyyntiaitauksen erottelukäytävä on tärkeä osa kokonaisuutta. Sieltä voidaan vapauttaa eläimet, joita ei ole tarkoitus ampua ja samassa erillisessä aitauksessa voidaan ampua saaliiksi otettava eläimet ilman, että kaikki muut vauhkoontuvat.
Erottelukäytävää tarvitaan myös sen varalta, jos aitaukseen menee muita eläimiä kuin villisikoja. Esimerkiksi Lappeenrannassa karhukanta on vahva. Karhujen varalta erottelukäytävän luukun saa avattua reilusti kauempaa narun avulla.
Karhusjärven Erän aitaus sijaitsee villisikojen läpikulkupaikalla, itärajalle on matkaa noin 10 kilometriä.
Penttinen ei odota, että aitauksessa kävisi eläimiä välttämättä vielä tänä talvena. Nyt kun rakennusvaihe on loppusuoralla, seuraavassa vaiheessa on tärkeää antaa ihmishajujen hälventyä.
Villisikoja houkutellaan aitaukseen ruualla, pääasiassa kauralla ja ohralla.
Maissi olisi hyvä vaihtoehto, mutta sen saatavuus on heikko. Heikko saatavuus on seurausta afrikkalaisesta sikarutosta (ASF).
Yksi taudin leviämisen ehkäisykeino on välttää tuontirehuja tai käsittelemättömän sadon tuontia tautialueilta.
Penttinen sanoo, että kaikki ihmiset eivät tunnu tajuavan miten vakava tauti ASF on ja millaisia vaikutuksia tautilöydöksellä olisi sekä kansantaloudellisesti että sikayrittäjien elinkeinon kannalta.
Tartunnan leviämisen estämiseksi voitaisiin laajoilla alueilla suositella jopa kaiken metsässä liikkumisen välttämistä.
”Oman metsästysseuran alueella metsästäjien ymmärrystä ovat lisänneet paikalliset sianlihantuottajat.”
