Rajaseudun karhunpyynti ja suurriistakoirat ovat kuhmolaisen Jorma Kettusen esikoiskirjan pääosassa – "Ilman koiria metsästyksestä puuttuu jotain"

Tarinoiden lisäksi kuhmolaisella Jorma Kettusella on konkreettisia metsästysmuistoja, kuten esimerkiksi täytetty karhun pää kotimuseossaan, mistä löytyy paljon esineistöä myös työhevosiin, metsä- ja maataloustöihin liittyen. Kuva: Miska Puumala

Tänä syksynä toteutui kuhmolaisen metsästäjän Jorma Kettusen yksi unelma. Hän ei haaveillut karhunkaadosta, komeasta ukkometsosta tai huippukoirasta, vaan eräkirjan julkaisemisesta.

Hän on vuosikymmenten saatossa kulkenut jahdissa Kuhmon kotiseutujen lisäksi muun muassa Lieksassa, Suomussalmella, Hyrynsalmella ja Sevettijärvellä. Tarinat ovat syntyneet näillä reissuilla ja ilman koiria niitä ei olisi ensinkään.

”Ilman koiria metsästyksestä puuttuu jotain. Kun koirat pelaavat, metsästys vie mennessään. Kirjassa koirat kulkevat tiiviisti mukana tarinoissa.”

Kettuselle rakas rotu on itäsiperianlaika. Hän on myös kasvattanut laikoja, mikä on laajentanut tuttavapiiriä ja kuljettanut uusiin maisemiin.

Kettunen on suurriistanmetsästäjä, joka on kulkenut etenkin hirvien ja karhujen perässä. Kysymykseen karhunkaatojen määrästä tulee ympäripyöreä vastaus. ”Taitaa alle kymmeneen vielä jäädä.”

Kaatojen määrä ei ole Kettuselle olennaista, eikä varsinkaan kaadoilla elämöiminen. Etusijalla on jahtitilanteisiin liittyvät tarinat, oivallukset ja koirien työskentely. Niistä hän kirjoittaa kirjassaan.

”Kyllä minä olen ujuttanut tekstiin myös vähän opetuksellista ainesta, vinkkejä omista kokemuksista ja kertonut myös niistä ei niin onnistuneista tilanteista.”

Haave omasta kirjasta ehti kyteä vuosia. ”Jos minä olisin kirjoittanut kirjan nuorempana, sävy ja näkökulma olisivat saattaneet olla erilaiset kuin nyt.”

Kettunen on pitänyt metsästyspäiväkirjaa ja kirjannut kalenteriinsa jahtipäivien tapahtumia. ”Nopeasti tilanteet muistuivat mieleeni, kun luki kirjauksia.”

Kirjaa hän kirjoitti kaksi talvea. ”Kyllä sitä olisi voinut hioa vielä kolmannenkin talven, mutta päätin, että se on nyt tässä. Ajatuksissa on vielä toisenkin kirjan kirjoittaminen. Aiheeltaan hieman erilaisen kirjan kirjoittaminen kannattelee arkea.”

Kirjan nimi ”Mitä haukkui Hallikoira, luppakorva luikutteli” on mukaelma Kalevalasta. ”Hallin veivät sudet ja on minulla ollut aikanaan myös luppakorvainenkin koira, sekarotuinen plotinajokoira”, kertoo Kettunen kirjan nimestä. Nimi syntyi viimeisenä, kun teksti oli muuten jo valmis.

Hän tarjosi kirjaa muutamille kotimaisille kustantajille, mutta se ei herättänyt kiinnostusta. Niinpä hän päätti kustantaa kirjan itse. ”Minulla oli onneksi hyviä kavereita, joilla oli kokemusta omakustannekirjan julkaisemisesta. Sain heiltä arvokkaita neuvoja ja apuja.”

Painotalo löytyi kaverin suosituksesta Latviasta. Asiointi oli nopeaa ja sujuvaa, sillä kolme päivää tiedustelun jälkeen Kettusella oli sähköpostissaan tarjous 500 kirjan painattamisesta.

Hän tarttui siihen ja kävi kirjeenvaihtoa kirjan painattamiseen liittyvistä käytännön asioista pojan sekä miniän avustuksella. ”Kyseessä on tuhansien eurojen hanke ja apu on ollut tarpeen monessa kohtaa.”

Neuvokkaiden ja kokeneiden omakustannekirjailija-kavereiden avulla Kettunen on välittänyt tietoja kirjasta eri tahoille, muun muassa kirjastoihin. Vinkkaus laikaharrastajille sai myös vauhtia kirjakauppaan.

”Kun kirjan kokoa ja painoa mietittiin, yksi huomioitava seikka oli, että paketti soveltuisi kuljetettavaksi suoraan postilaatikkoon”, sanoo Kettunen. Kirjasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa häneen sähköpostise yhteyttä kettusenjorma@gmail.com.

Kirjan kuvista läheskään kaikki eivät ole saaliskuvia, vaan tunnelmointia eräreissuilta. Kettunen haluaa viestittää kirjallaan, että metsästäjät eivät kulje metsällä vain saalis mielessä.

”Karhuja olen ampunut kameran laukaisimella enemmän kuin aseella.”

Kirjassaan hän käsittelee myös susikysymystä, maltilla, monelta kantilta ja realistisesti. ”Metsästäjänä olen ollut kovimman paikan edessä, kun sudet tappoivat ja repivät Halli-koirani. Ei sitä voi mitenkään verrata esimerkiksi siihen tilanteeseen, kun koira jää auton alle.”